Saturday, 16 July 2016

PELOTTAA NUKKUA - UNIHALVAUS

Mä päätin nyt tältä istumalta kirjottaa teille tästä aiheesta, Unihalvauksesta. En tiedä onko tästä järkevää kirjottaa kun asiaa oikein ajattelee ja se vaivaa sitten entistä enemmän mua, mutta toisaalta oon luonteeltani just sellanen että puhumalla helpottaa.
Tuun kertomaan nyt omat kokemukset ja täysin mun näkökulmasta. Jos jostain syystä pelkäät unihalvauksen saamista tai muuten koet ahdistusta siitä, että puhun tästä, niin tätä ei ole pakko lukea.
Kannattaa myös googlettaa mikä on unihalvaus, jos et vielä tiedä. Netflixissä on myös aihetta käsittelevä dokumentti.


Mikä on unihalvaus?
Unihalvaus on hyvin lyhyt, melko harvoin ilmenevä, useimmiten herätessä tapahtuva ilmiö. REM-unen aikana ihmisellä on aivojen säätelemänä lihashalvaus luurankolihaksissaan, jotta emme satuttaisi itseämme unennäön vaiheessa. Joskus käy niin, että aivorungon vireystilaa säätelevät mekanismit eivät toimi vaan tietoisuus herää ennen lihashalvauksen päättymistä. Kyseessä on neurologinen, hyvin pelottava ilmiö.

Unihalvaus on kokemuksena pelottava jo pelkästään siksi, ettei sen aikana voi liikkua, vaikka kokee olevansa hereillä. Vielä pelottavamman kokemuksesta tekee se, että näihin unihäiriöihin liittyy hyvin usein karmiva pahansuovan läsnäolon kokemus.
Unihalvauksessa henkilö on rajatilassa unen ja valveen välillä ja se, mikä on ollut juuri unessa tulee tajuntaan ja sekoittuu todellisuuteen.




Miks puhun tästä? No juuri siksi, että mä olen saanut useamman unihalvauksen. Kyseessä ei ole mikään harvinainen juttu, mutta ei kuitenkaan puhuta ehkä ihan jokaiselle tapahtuvasta asiasta. Vaarallinen unihalvaus ei myöskään ole, ennenkaikkea siis vain pelottava. Ja jos mä jotain olen, niin asioita helposti pelkäävä. Viitaten otsikkoon, just tällä hetkellä nukkuminen ei ole ehkä mun mieluisinta puuhaa.
12321333

Sain ensimäisen unihalvauksen tämän vuoden alussa. Lane oli lähtenyt kouluun ja jäin kotiamme nukkumaan. Yhtäkkiä tuntuu siltä kun ulko-ovi aukeaisi ja joku kävelee hitaasti kohti makuuhuonettamme. En saanut silmiä auki, en voinut liikkua, kuulin vain nämä äänet ja tunsin olevani "hereillä". Luulin tässä vaiheessa vielä, että Lane tuli kotia, mutta kun pääsin irti tästä tilasta huomasin olevani yksin. Tiesin heti kunnolla herättyäni mistä oli kyse, mutta esimerkiksi Lane tai äitini eivät edes tienneet mikä on unihalvaus, ennekuin sen heille kerroin.
Kesän alussa yksin Seinäjoella ollessani sain eräänä yönä kaksi unihalvausta peräkkäin. En osannut pelätä unihalvausta, kuin vasta näiden jälkeen. Jälleen kerran saman kaavan mukaan en kyennyt liikkumaan ja kuulin kuinka joku kävelisi kohti makuuhuonetta. Tässä vaiheessa tiedostin ettei kyseessä voi olla esimerkiksi Lane ja menin paniikkiin. En saanut silmiä auki kuin vasta ihan kovasti pinnistelemällä ja näin ovella tumman hahmon.. kyllä. Koin siis juurikin tämän karmivan läsnäolon / yliluonnollisen olennon olemassaolon. Pian havahduin hereille ja hetken istuin sängylläni kunnes nukahdin taas. Unihalvaus toistui ja meni saman kaavan mukaan. Tällä kertaa kaiken lisäksi hengittäminen oli vaikeaa, tuntui kuin joku istuisi päälläni. 
Tämäkin on siis täysin normaalia unihalvauksessa.


Luin paljon unihalvauksesta ja tutkin mistä se johtuu, kuinka sitä voi estää ja niin edelleen. Itseäni helpottaa suuresti se, että en ole lainkaan yksin näiden kokemusten kanssa. Hassua on kuitenkin se, että tämä on osittain periytyvää, eikä lähisuvussa vanhempieni mukaan ole unihalvauksista kärsiviä ollut. Noh, minä nyt koen ja asialle ne oikein voi mitään..

Luulin pääseväni unihalvauksesta eroon, sillä nämä edeltävät olivat niin lyhyen aikavälin sisällä, että koin niiden syynä olevan stressi ja elämäntilanteeni. Eilis aamuna kuitenkin, jälleen vaivuin halvaustilaan..
Lane oli lähtenyt töihin, jatkoin unta ja tarkalleen kahdeksan jälkeen aamulla "halvaannuin", en saanut silmiä auki, hengitys ei kulkenut ja jälleen kuulin kuinka joku tulee kohti makuuhuonetta. Tämä kesti noin 15 sekunttia ja sitten pääsin unihalvauksesta irti ja heräsin sydän hakaten kahtasataa..
Näissä unihalvaus tilanteissa oon aina ollut erittäin tietoinen mun ympäristöstä. Huone on juuri sellainen kun se oikeasti onkin, olen siinä asennossa kun sillä hetkellä oikeasti olenkin ja niin edelleen. Tila on siis niin unen ja valvetilan välissä, ettei sitä meinaa erottaa. Tämä tekee unihalvauksesta aivan älyttömän pelottavan, ainakin mun kohdalla.

123123

Mua helpottaa suuresti, että sain puhutta tämän näinkin selkeästi teille, sillä uskon myös että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy myös kohtalotovereita. Mä en ole hullu, vaikka joku ehkä niin väittäisi jos ei tietäisi mistä on kyse. Mä olen aivan terve ja elämäni kunnossa, mutta jostain syystä unihalvauksista on tullut osa mun elämää. Mä toivon koko sydämestäni, että nämä loppuisivat aikanaan, mutta voi myös olla että aika ajoin loppu elämäni ajan tulen näitä kokemaan. Onneksi unihalvaus on vain muutamien kymmenien sekunttien tila ja eilen aamunakin sen tullessa tiesin mistä on kyse ja osasin olla yllättävän rauhallinen. Kaikesta huolimatta nukkuminen pelottaa ja eilen aamuna en uskaltanut jatkaa nukkumista, pelkäsin että se toistuu. 
Mä en halua, että tämän luettua te pelkäätte nukkumista tai pelkäätte unihalvauksen saamista. Aivan varmasti saatte sen jos sitä ajattelette. (tätä samaa hoen itsellenikin..) Halusin kuitenkin kertoa teille taas yhden asian lisää itsestäni, asiasta joka on yllättävän yleinen. Ja erityisesti kerroin siksi, että tästä puhuminen helpottaa mua, oon varma että siellä on kohtalotovereitakin ja siksi myös, koska tästä ei tunnuta puhuvan niin paljoa missään..?

Nyt haluaisinkin kuulla kohtalotovereita, teitä jotka saavat unihalvauksia? Minkälaisia teidän kokemukset on, kuinka vältytte unihalvaukselta? 
Ja te, jotka ette ole tätä inhottavaa tilaa kokenut, mitä tykkäsitte kun kerroin teille tästä aiheesta?

17 comments:

  1. Mä olen saanut muutamia unihalvauksia (tai ainakin joitain niiden tapaisia) ja niiden jälkeen nukkuminen pelottaa kyllä vielä pitkään. Nyt on mennyt jo puolisen vuotta ilman yhtäkään, mutta esimerkiksi yksin nukkuminen pelottaa edelleen. Jokaisella kerralla oon mennyt ihan kunnolla paniikkiin siinä unen ja hereillä olon välitilassa, eikä se paniikkikohtaus siinä tilassa tee kokemuksesta yhtään mukavampaa. Mä tunnen myös jonkun "pahan läsnäolon", vaikka en oo onneksi nähnyt tai kuullut ääniä. Mutta jo pelkkä se tunne on todella karmiva. Viimeisimmässä unihalvauksessa tuntui myös siltä, että keuhkojen päällä olisi ollut kamalasti painoa enkä saanut hengitettyä.
    Vaikka mä noita unihalvauksia ihan kamalasti pelkäänkin, niin on ne musta tavallaan myös kiehtovia ja "tykkään" lukea ihmisten omista kokemuksista. Innostuinkin siis kun huomasin tän postauksen ilmestyneen sulta - ehottomasti kiva siis että tästä kirjoitit!

    > http://lottaemiliah.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voiei, kuulostaa kyllä just tutulta tuo!! Mua ainakin ahdistaa käydä nukkumaan seuraavaan pariin iltaan kun on saanut unihalvauksen. Yksin on just kamalinta, mutta jos toinen on läsnä, musta tuntuu etten edes sais unihalvausta :o pitänee siis nukkua aina jonkun kanssa :D

      Mulla kanssa on nyt paristi tullu toi että tuntuu rinnan päällä painoa ja hengittäminen on raskasta. Jännä että tollastakin tulee, mutta sehän on just unihalvauksessa normaalia. Inhottavaa kylläkin!!!!! Mä oon yrittäny kans ajatella asiaa tuollein kiehtovan kautta, kiva kuulla että sä koet ne osittain niin! Toivottavasti mäkin pystyisin pikkuhiljaa, niin ei ehkä pelottais niin paljoa :) Mut hei kiva kun kerroit omista kokemuksista ja tykkäsit postauksesta! Kiitos :)

      Delete
  2. Anonymous16/7/16 19:46

    Kohtalotoveri täällä! Mulla oli noin reilu vuosi sitten tosi useesti unihalvauksia, melkein joka yö ja joskus parikin kertaa samana yönä. Ja noi just tapahtu eniten aamuyöstä/aamusta! Muistan että mua kans ahdisti ja pelotti mennä nukkumaan, ja sit luin jostain että selällä nukkuessa niitä saattaa tulla useemmin(ja mä nukun melkee aina selälläni) joten sit yritin mennä nukkumaan aina kylkiasennossa :D.. Sitten yhessä vaiheessa ne vaan loppus, ja en oikeestaan tiiä miksi. Ja en oikeestaan myös tiiä miks mulla niitä oli, koska en koe että oisin ollu sillon mitenkään stressaantunut sen enempää mitä tavallisesti.. Noi sun kuulostaa kyllä tosi pelottavilta, että näkis et ovesta ois joku tulossa!! Mulla oli melkein aina sellanen, että joku demoni tms paha olento (XD) tapanen istu mun päällä ja kuulin jotain ääniä ja ihmeellisiä valoja.. Yleensä koitin pinnistellä itteeni "hereille" koittamalla liikuttaa käsiä ja jalkoja ja yleensä silleen aika nopeesti sain itteni tahdonvoimalla hereille ja liikkumaan. Joskus sit taas annoin halvauksen jatkua, koska tiesin mistä oli kyse, ja halusin uteliaisuuttani tietää mihin se johtaisi. Mutta sillai se kanssa loppu aika nopeesti. Siinä oli vähän mun kokemuksia, tulipas pitkä viesti :D Mutta "kiva" kuulla että muillakin samoja kokemuksia, ettei oo ihan yksin näitten juttujen kanssa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla kanssa aina tullu aamuyöstä tai aamulla! Ja oon myös kuullu että selälleen tulee helpoiten, sitä mäki koitan välttää :D

      JA hei samoin, kiva kuulla että muitakin kun mä löytyy xD Kiva kun kerroit, kuulostaa ihan samalta. Toi tumman hahmon näkeminen on kyl ollu yks pelottavimmista asioista, mutta mäkin oon aina teinnyt että kyseessä unihalvaus ja onneks siitä just on päässy suht nopeesti aina irti! Mäkin kerran oikein pinnistelin ja se loppu aika lyhyeen. ON toi kyllä niin jännä tila, jotenkin vaan en ymmärrä :o
      mutta hei, kiitos paljon sulle kommentista :)

      Delete
  3. Hei! Luin tekstisi todella mielenkiinnosta, mutta nyt taisi kyllä muutamakin asia selkiytyä mun päässä. Lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy useampia kokemuksia - juurikin vastaavanlaisia. Yhden muistan erityisesti, todella elävästi. Nukuimme siskoni kanssa parvisängyssä, kun yhtäkkiä tunnen jonkun ottaneen jalastani kiinni ja pian tämän jälkeen tunne hävisi. Säikähdin ja olin pitkään liikkumatta, sydän löi lujaa. Lopulta uskalsin varmistaa huoneeni ja se oli tyhjä. Useampia juttuja tosiaankin löytyy. Ikinä en ole pitänyt tätä vaihtoehtona, vaan miettinyt mitä ne olivat. Yleensäkin nukkumaan meneminen nuorena oli todella hankalaa. Taidanpa ottaa osaa aiheeseen myös blogini puolella! Kiitos!!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! :) Unihalvaus ilmenee monella tavalla, ihan hyvin voi olla että on siitä ollut kyse! Jos ei tiedä mikä on unihalvaus, niin eihän sitä osaa ajatella.. Mä oon kyllä onnellinen siitä, että tiesin unihalvauksesta kun se ekan kerran tuli, muuten olisin varmaan ollut jos minkämoisessa shokissa :D Mut hei kiva kuulla että tästä löytyis jotain juttua sun blogin puolelle :)!

      Delete
  4. Eksyin tänne sun blogiin jostain googlettelusta ja ku tän tekstin lukasin, pakko kommentoija. :D Mää näin joskus telkusta ohjelman misä kerrottiin unihalvauksista ja sit siinä oli esitetty et millasia ne voi olla. Siinä just oli tuo et joku tumma hahmo tulee sua päin ja et joku paino tai istu tai muuta vastaavaa sun päällä. Olin sillon meleko pikkunen vielä ja se jäi päähän pyörii. Sit pelotti mennä nukkuu mut mitään ei ikkää tapahtunu. Sit ku olin jo periaatteesa unohtanu sen, mulle tuli unihalvaus. Kuulu semmosta kauhiaa ääntä ja tuntu et joka paikka tärisee, sit mun kamu muka lähti käveleen pois mun huoneesta vaik ei se ollu ees meillä ja sit yhtäkkiä tuntu kauhia paine keuhkoisa. Se oli kyllä ahistavaa mut en mää niitä pelkää silti. :D Kunnon kertomus tuli. >_<

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei kiva kuulla että eksyit tänne!! :D
      Toi on inhottava kun kuulee jostain pelottavasta ja se jää mieleen.. toivonkin ettei ketään alkaisi pelottamaan tän postauksen luettua :d Mutta totta tuokin, että ei unihalvausta silleen pelkää, se on vaan älyttömän ahdistavaa! Mua pelottaa enempi että se tulee, mutta kaikkein eniten se kuitenkin vain ahdistaa ja inhottaa..

      Kiva kun kerroit hei sun kokemuksia, aina ilo kuulla ettei oo yksin tälläisten asioiden parissa :)

      Delete
  5. Anonymous17/7/16 20:11

    Mä oon saanut unihalvauksia koko elämäni, siis niin kauan kuin muistan. Koen ne kuitenkin niin arkipäiväiseksi asiaksi, etten pelkää tai yritä vältellä niitä, harvemmin edes ajattelen niitä esimerkiksi enää illalla, jos aamulla olen saanut halvauksen.

    On muuten ihan totta, että unihalvauksia harvoin saa toisen ihmisen läsnäollessa ja jos saakin, niin kohtaus laukeaa jos toinen ihminen esimerkiksi koskee suhun tai puhuu sulle. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi vähänkö kiva, siis tuo että oot oppinu kokee ne arkipäiväisinä asioina, siihen mäkin pyrin jos ne jatkuu..
      Mä en oo kertaaakaan saanut unihalvausta kun olen ollut jonkun kanssa, tai joku nukkunut vieressä/ollut samassa talossa. Aina just yksin ollessa saanu.. ja aijaa tuota en tienny, että kosketus tai puhuminen lopettaa sen :o aika jännä :)

      Delete
  6. Anonymous19/7/16 11:47

    Hyi että! Kuulostaaa ihan kamalalta.. Ite en oo koskaan unihalvausta kokenut, mutta uskon kyllä tollasen asian pelottavan, enkä yhtään ihmettele jos on vaikea saada unen päästä kiinni tollasen kokemuksen jälkeen.
    Kiva juttu, että jaoit oman kokemukses, koska tuntuu tosiaan ettei tästä kauheasti puhuta. Onko sitten harvinaisuus vai ahdistus vai mikä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ei oo lainkaan kiva juttu mutta aika moni näitä joskus elämässään kokee . :/ en toki sano että sä välttämättä kokisit, toivottavasti et! on nimittäin kyllä inhottava ja mieltä painava asia..

      Kiva kuulla että tykkäsit, sillä mäkin mietin kun ei tästä juuri paljoa puhuta :)

      Delete
  7. Anonymous20/7/16 18:27

    jostain luin joskus että unihalvaus tulee yleensä selälleen nukkuessa, joten kannatan että vaihdat nukkumisasentoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous23/7/16 19:12

      Mulle tullut pelkästään kun oon nukkunu kyljelläni, mut yleisimmin tulee selällään!

      Delete
  8. Anonymous23/7/16 19:15

    Mulle myös tulee unihalvauksia tosi usein, periytyy isältä joka saa niitä oikeestaan lähes joka yö. En oikeen osaa ees pelätä niitä enää, kun tiedostan sen olevan unihalvaus :D mut muistan ekoilla kerroilla kun en tienny mistä kyse, pelkäsin pitkän aikaa nukkumista ..

    ReplyDelete
  9. Anonymous25/7/16 11:57

    Mä oon myös pitkään ''kärsinyt'' unihalvauksista. Muistan about kuukauden mittasen ajanjakson viime syksynä kun joka yö koin unihalvauksen Suomeen paluun jälkeen. Luulen, et tiheentyneet unihalvaukset johtu vaan muutoksista koska nyt en oo taas hetkeen joutunut kokemaan haha! En oo kuitenkaan koskaan pelännyt sitä vaikka sydän onkin herätessä hakannut ja hiki valunut otsalla. Yleensä tiedostankin, et hei tää on taas tää, eikä täällä ees oo ketään ja sit heräänkin ja huomaan et kyseessä oli vaan unihalvaus.

    ReplyDelete
  10. Anonymous31/8/16 15:55


    Unihalvaus – syy ja ratkaisu http://www.totuudenetsija.fi/portfolio-item/unihalvaus-syy-ja-ratkaisu/

    ReplyDelete