Monday, 13 June 2016

CHEERLEADING ON MUN ELÄMÄ

Otsikko kuulostaa varmaan aika imelältä, tai jyrkästi sanotulta, mutta se pitää paikkaansa! Mä just yks päivä pysähdyin miettimään sitä, kuinka suuri aukko mun elämässä olis ilman tätä lajia.
Mä en ole cheer- jutuista puhunut blogissa pitkään aikaan, joten nyt olis luvassa höpinöitä joita on toivottu!!

Mä lopetin itse harrastamisen lukion toisella muistaakseni. Vuosi taisi olla 2013 ja lopettamisen syitä oli monia, mutta suurin syy oli se, etten päässyt kisaamaan. Mun elämässä oli siihen aikaan myös aika paljon kaikkea muuta, joten cheer sai jäädä hetkeksi pois. Kauaa mä en kuitenkaan poissa pysynyt, vaan 2015 tammikuussa aloin valmentamaan JSA:n edistyneitä junioreita, Saturnusta. Oli ihan älyttömän outoa palata lajin pariin, mutta oon eniten iloinen siitä, että sen tein. Muuten en olis just nyt valmentamassa tätä joukkuetta. Saturnuksen valmentaminen oli yks parhaista kokemuksista ja kiinnyin niihin tyttöihin suuresti!! Viime syksynä koitti kuitenkin muutto Seinäjoelle, joten jouduin sanomaan heipat junioreiden valmentamiselle ja pomppasin itse takaisin matolle. Harrastin loppuvuoden Crocodiles Emeralds- joukkueessa monen vuoden tauon jälkeen ja kisasin heidän kanssa viime SMK- kilpailuissa. Kilpailujen jälkeen oltiin kutakuinkin kauden lopussa ja oli aika vaihtaa jälleen valmennuksen puolelle. Nimittäin Emeraldseissa harrastaminen muuttui alta aikayksikön Emeraldsien valmentamiseksi! Voin sanoa, että oli todella outoa lähteä valmentamaan joukkuetta, jossa juuri itse oli hetken ollut.

Emeralds on naisten (sennu) joukkue, joten joukkueesta löytyy myös muutamia minua vanhempaa harrastajaa. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan hassulta, miten valmentaja voi olla joukkueen jäseniä nuorempi tai lähes samanikäinen? Aluksi mäkin hieman mietin, että tuleeko tämä toimimaan, mutta oon ihan älyttömän onnellinen ja iloinen siitä että tähän ryhdyin. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä, että valmennusporukassa on nuorta väkeä ;) Meillä on ihan huikea valkkutiimi ja joukkue täynnä taitoa, joten tää homma on enemmän kuin mun elämä!
Vaikka mä en ole vuosien kokenut valmentaja, musta tuntuu aivan kuin oisin valmentanut jo pidempään. Siitä saan kiittää mun valkkukamuja, niin JSA:sta kuin nyt Crocojen puolelta. Mä olen oppinut ihan hirveästi mun valkkukamuilta ja oon äärettömän kiitollinen kaikesta. Kuulostaa ihan siltä kun tää olis loppumassa :--D

Mihinkään tämä ei lopu! Sillä nyt kauden ensimäisten kisojen, sekä kesätauon jälkeen alkaakin rutistus kohti syksyä.
321

Viikonloppuna kisattiin Emeraldsien kanssa naisten SM-sarjassa Summer Cheer Cup - kilpailuissa. Me ei täysin selvitty kommalluksilta, nimittäin meidän kisamusiikki sekosi kesken ohjelman. Heti ensimäisen stunttipätkän kohdalla musiikki pomppasi yhtäkkiä loppuohjelman kohtaan ja näin ollen loppui keskenkaiken. Loppu ohjelman naiset veti ihan älyttömän hyvin yleisön tsempin voimin, ääneen laskut laskien. Tää tilanne oli ihan hirveä ja kamala kokemus, jota ei koskaan uskoisi tapahtuvan itselle tai omalle joukkueelle, mutta nyt kun tämä on koettu niin uskoisin ettei tätä tarvitse enää ikinä kokea :-D

Musiikin hyppelystä huolimatta, naiset onnistui tekemään melkein virheettömän ohjelman. Vähennyksiä tuli, mutta tilanteeseen ja tapahtuneeseen nähden me valkut, sekä joukkue ollaan tyytyväisiä meidän tulokseen! Emeralds otti pojan kotiin kisoista ja sijoittui SM-sarjassa hienosti toiseksi. Kilpailevia joukkeita meidän sarjassa oli kolme.

567

Seuraavat kilpailut näiden naisten kanssa on SMK- kilpailut, jotka järjestetään tänä vuonna täällä Seinäjoella! Tää kausi on ollut ihan älyttömän onnistunut jo tähän asti, joukkue on kehittynyt ihan mielettömästi ja meillä on kasassa taitava porukka! Hyvin mielin lähdetäänkin syksyä kohti ja katsomaan mitä syksy meille tuo tullessaan.

Mä pahoittelen teille, jotka eksyitte tänne asti ettekä ymmärtäneet tekstistä mitään.
Tiivistetään nyt kuitenkin loppuun, että kyseessä on mulle äärimmäisen tärkeä ja rakas laji! Tää joukkue antaa mulle voimaa, jokaiset treenit on ilo lähteä valmentamaan ja on ihan superia olla osa tän joukkueen koutsitiimiä. Cheerleading on mun elämä, iso osa sitä ja uskon että tulee olemaan vielä pitkään! Emut :*


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta vielä cheerleadereita? Entä mikä on sulle se rakkain ja tärkein laji just nyt? :-)

6 comments:

  1. Olipa kiva postaus! Itse harrastin lajia ensin 7 ja puoli vuotta minkä jälkeen valmensin hetken ja nyt taas palasin lajin pariin, ei tästä lajista vaan pääsee eroon on tää vaan niin huikea, oli kyllä outoa ja niin jännää 5vuoden tauon jälkeen palata, mutta kun pääsi taas kisamatolle (kilpailtiin pariisin spring openissa) oli fiilis niin huikee ja varmaan jatkan lajia vielä eläkeläisenä, vaikka tosin oon jo nyt kun oon joukkueen vanhimpia!:) Ja muistan itsekkin kun valmensin aikoinaan ja joukkueessa oli silloin pari oman ikäistä, aluksi mietin se vaikuttaa valmennukseen, mutta eihän se vaikuttanut mitenkään! Valmentaminen on kyllä parasta varsinkin kun näkee oman joukkueen onnistuvan! JA voi ei tuo kisa musiikki, mutta ilmeiseti veditti kunnialla loppuun !:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että tykkäsit :) JA tuo on kyllä niin totta, ei pääse eroon ei :DD Valmentaminen on ihanaa, just tuo kun näkee joukkueen onnistuvan ja kehittymän ja sitten vielä siinä samalla kehittyy itse kokoajan valmentajana.

      Musiikki oli ihan sekaisin, naiset veti niin hyvin että veikkaan oikeesti että monella muulla olis menny pää sekasin kun väärä kohta musiikista soi :D itsellä ainakin jos matolla olisin ollut .....

      Delete
  2. Moikka! Mua kiinnoistais tietää, kun oot 2013 lopettanut, kun et päässyt kisaamaan, niin mikset päässyt? Ja harrastaako Jenna vielä cheerleadingia? Itse oon lopettanut 2011 ja kova halu olisi päästä taas lajin pariin tai no monta vuotta jo ollut. Harmi vaan, ettei Porissa ole niin paljon sennuikäisiä harrastajia, että olisi ihan harrastejoukkuetta, löytyy ainoastaan kilpajoukkue ja kilpailut ei oo enään mun juttuni tämän ikäisenä, kun on liikaa jo muutakin elämää :'-D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa!! Joukkue oli silloin sekajoukkue ja päädyin varalle jotta eräs poika pääsi joukkueeseen ja olin silloin myös hieman epävarma nilkastani joka oli hieman hajalla, joten minut oli parempi laittaa sivuun, vaikka pahaltahan se tuntuikin.. :/ Jenna piti kanssa taukoa tässä hetki sitten mutta tällä hetkellä hän harrastaa Venuksessa :)
      AA voi harmi.. entäpä jos kysyt joukkueesta pääsisitkö sinne treenaaman, mutta jäisit omasta tahdosta kauden ajaksi varamieheksi? Tälläistäkin olen kuullut että on tehty :) Toivottavaasti pääsisit lajin pariin vielä!! ON tää niin hieno laji :*

      Delete
  3. Cheerleading on mulle tällä hetkellä se rakkain asia elämässä.

    http://cheerleaderinmatkassa.blogspot.com/

    ReplyDelete