Tuesday, 29 March 2016

AJATUKSIA KOULUSTA

11111


a112121212121211

Mä en ole ihan hirveästi jakanut ajatuksia liittyen kouluun ja opiskeluun täällä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Multa on pyydelty kouluun liittyvää postausta, mutta tämä ei ole se missä kerron tästä alasta ja koulussa käytävistä jutuista, sillä en tiedä siitä vielä itsekään kaikkea. Tämä on se postaus, missä mä kerron miltä musta on tuntunut olla täällä, opiskella.

Ensinnäkin, suoraan sanottuna mä en viihdy täällä niinkuin haluaisin. Ja mä tiedän täysin mistä se johtuu.. oon tottunut Jyväskylään, totuin siihen että koulussa jokainen naama oli tuttu, kaupungilla näki aina jonkun tutun ja ympäristö oli tuttu ja turvallinen! Täällä mä en tunne ketään tosi hyvin, kaikki on edelleen todella vierasta ja tänne tulo on aina yhtä outoa. Täällä on kivoja asioita kuten muutamia ihania ihmisiä, ihana joukkue mitä valmentaa ja no koulu aina silloin tällöin..mutta muuten mä edelleen vierastan tätä paikkaa. Toivoisin etten, sillä eihän mistään oikeen voi nauttia kun on niin vieras olo? Tiedättekö mitä yritän sanoa? 
Kokoajan kaupungista tulee tutumpi, mutta jotenkin tuntuu että tänne asettuminen on edelleen niin pahasti vaiheessa, ettei tiedä miten päin olisi.

Noh miten sitten koulu. Meidän koulu on ehkä maailman viihtyisin, hieno, siisti ja vielä kauniin joen varrella hyvän etäisyyden päässä kaikesta. Opettajat on kivoja, ihmiset ystävällisiä ja ilmapiiri on rento. Mutta itse ala, en tiedä onko se mua varten, enkä mä oikeastaan osaakkaan sanoa sitä vasta kun oon lähempänä valmistumista. Ensimäisen vuoden aikana tähän mennessä parasta on ollut ekat kuukaudet kun kaikki oli niin uutta ja sen jälkeen kivaa ja oman tuntuista on oikeastaan ollut vain meidän virtuaaliyrityksen ympärillä pyöriessä. Kaikki muut tunnit, matikka, kielet, talous.. ei nappaa. Mä tiedän että toisena ja kolmantena vuotena, kun saa valita itse mihin suuntautuu niin kaikesta tulee paljon mielekkäämpää ja silloin ehkä vasta tietää onko valinnut oikean alan jota opiskella. Tuntuu vaan niin tyhmältä että nyt kokonainen ensimäinen vuosi menee siinä, että pitää taistella erittäin puuduttavia aineita läpi ja kärsiä ajatuksista "miks käyn tätä koulua jne..". En puhu nyt kuitenkaan jokapäiväisistä tuntemuksista, vaan yleisesti siitä mitä koen aika ajoin. Mä toivoisin että voisin pikakelata ajan kakkosvuodelle, jolloin alkaa se mitä itse haluaa opiskella. Itse olen ajatellut suuntautua johtamiseen ja henkilöstöhallintoon ja tällä hetkellä sitä saan vain virtuaaliyritystunneilla irti, toimiessani yritykemme toimitusjohtajana. Tavallaan siis käyn edelleen lukiota (siltä tuntuu), sillä aineissa ei ole mitään äärimäisen uutta ja mielenkiintoista. Haluaisin vaan jo suuntautua, saada fiilistä siihen koulunkäyntiin! Ja nämä mielipiteet ovat sitten vain omiani, joten älä panikoi jos olet liiketaloudelle nyt hakenut, tää ala on oikein hyvä!! Mutta myönnettäköön, että edelleenkään tää ei ole se mun ykkösjuttu mitä haluan, mutta silti haluan tätä!  Eikö ookkin epäselvää??
 Poliisikouluunkaan en kuitenkaan voinut vielä viime vuonna hakea ja toisaalta en mä edes tiedä mitä mä haluan. Välillä mietin että välivuosi olisi ollut ehkä parhain vaihtoehto, mutta en mä halua pitää sellaisia, haluan opiskella ja valmistua..

Mä voin kyllä myös vannoa, että se ettei tämä paikka vielä tunnu kodilta ja omalta paikalta vaikuttaa myös suuresti koulumotivaatioon ja siihen mikä siellä koulussa on kivaa. Tästä päästäänkin aiheeseen siirtohaku. En tiedä olenko maininnut, mutta haemme Lanen kanssa keväällä siirtohaussa Jyväskylän ammattikorkeakouluun. En ollut nyt varma halusinko mä tästä mainita, sillä on 80% mahdollisuus ettei me sinne päästä, mutta tulipahan nyt kirjoitettua ja sanottua tämäkin. Koko siirtosysteemi on muuttunut ja toivon koko sydämestäni että se olisi meidän kohdalla hyvä asia.  Molemmat pärjätään täällä, mutta sanotaanko näin että elämää ja koulunkäyntiä helpottaisi suuresti kotona oleminen.

Mua helpottaa suuresti kirjottaa näitä ajatuksia julki, jotenkin tuntuu että tää kaikki olisi yks suuri tabu. Kaikkeni oon tehnyt viihtyäkseni täällä, mutta en tiedä onko se tuo ala vai ympäriltä puuttuvat tärkeät ihmiset vai tämä kaupunki, meidän koti, mikä?
Suureksi onneksi täällä on kuitenkin mahdollisuus olla lajin parissa jota rakastaa. Valmennan ihan älyttömän taitavia naisia ja jokainen valmennuspäivä on paljon positiivisempi kuin päivät jolloin treenejä ei ole. Se kertoo sen kuinka paljon mulle tärkeä asia vaikuttaa viihtymiseen ja yleiseen fiilikseen. Ilman valmennuspuuhia, mä en tiedä olisko asiat kovin hyvin. Olisin todennäköisesti sohvaperuna joka ei tee elämässään mitään järkevää.. :-D

Oon kirjottanut jo ihan liikaa ja liian sekavasti, mutta jos oot tähän asti jo päässyt niin kiva! Haluan tosiaan sanoa, että ei en ole masentunut, vaikka tästä ankeasta tekstistä joku varmasti niin ajattelee. Sanotaanko näin, että etsin vielä sitä mikä on mun juttu ja näinä hetkinä oon pysähtynyt miettimään onko se tämä koulu, tämä ala. Vuoden päästä varmaan nauran ääneen tälle kirjoitukselle, sillä uskon oman polun valitsemisen jälkeen kaiken olevan paremmin kuin koskaan. Mutta just nyt, oon vähän hukassa ja hämmentynyt.


Ps. mun piti aluks kirjottaa vaan tiistaista ja siitä kuinka värjäsin tukan tummaksi ja huolsin ripset ja kuinka mulla on uus kiva bleiseri ja kuinka ulkona on kiva keli, mutta hei... Tällä kertaa tälläinen kilometrin pituinen tarina ollos hyvä! 

31 comments:

  1. Anonymous29/3/16 15:56

    kiva kuulla sun kouluajatuksia! millä alalla lane opiskelee? :-)
    ja oliko sulla joku syy miks et voinu poliisikouluun vielä viime vuonna hakea? sinnehän on muutaman kerran vuodessa haku? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva että tykkäsit :) Lane opiskelee liiketaloutta englanniksi! Ja poliisikoulu on irrallaan yhteishausta, joten en ois saanu mitään tukia tai muuta vastaavaa jos olisin jättänyt hakematta yhteishaussa, jos ymmärrät? Ja en myöskään kokenut olevani vielä valmis sinne, haluan olla hieman vanhempi ja viisaampi x)

      Delete
  2. Anonymous29/3/16 17:25

    Voin samaistuu suhun ihan täysillä!Oon myös erittäin hukassa ja hämmentynyt. Käyn samanlaisia ajatuksia päässäni melkein päivittäin, haluan opiskella alaani mut sit toisaalta en haluaisi. Mulle myös eka vuos on ollut tosi vaikee ammattikorkeakoulussa. Oon samanikäinen kun sä ja ekaa kertaa muuttanut pois kotoa ja haluaisin kuitenkin ehkä hakea siirtoa lähemmäs mun kotikaupunkia. En oo kuullukkaan tosta siirtohakujutusta, voisitko avata sitä ehkä vähän enemmän? :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. oih, ihanaa että löytyy samoja ajatuksia läpikäyviä!! Vaikka kurjaahan tää aika ajoin onkin :/
      Siirtohaku on siis siirto ammattikorkeakoulusta toiseen, joka tapahtuu hakulomakkeen avulla. Pitää olla tietty määrä opintopisteitä käyty yms, hyvät syyt ja niin edelleen että voi tulla valituksi toiseen ammattikorkeakouluun jatkamaan alansa opiskelua. Sä löydät tiedot siirtohausta sieltä koulusta, minne haluaisit siirtyä. Eli mä löysin JAMK:in sivuilta siirtohaku kohdan ja siellä on tarkempi info ja ihan sinne kouluun voi myös laittaa spostia niin saa selvempiä vastauksia. Kaikki koulut siis hoitaa nämä itse, joten ei oo kyse mistään yhteisestä isosta hakujutusta. Joten mee kurkkaa sen koulun sivut minne haluaisit ja sieltä löytyy varmasti tieto siirrosta mikäli se mahdollista on :)

      Delete
    2. Anonymous29/3/16 19:49

      Kiitti vinkistä, löysinkin juttua tosta siirtohausta ja ilmeisesti se on mahdollista :-) toivottavasti meillä kaikilla onnistuis ja sen myötä koulukin alkais maistumaan! Tsemppiä sulle :-)

      Delete
  3. Anonymous29/3/16 18:12

    Et varmastikaan ole ainut kuka painii näitten ajatusten kanssa! Itse hain juuri ammattikorkeakouluun sekä tänne Jyväskylään mutta myös Tampereelle, Lahteen ja Helsinkiin. Ajatus muutosta toiselle paikkakunnalle hirvittää koska en tunne sieltä ketään, ja olen asunut 19 vuotta Jyväskylässä. Täällä on kaverit ja tutut paikat, ihan sama missä oon niin tämä on minun koti :) Kannattaa rohkeesti koittaa hakee siirtoa ja hakea vaikka toistekin jos ei ekalla nappaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä, onneks ei oo ainut! Toivottavasti pääset sinne minne haluat :-) Muutto pois tutusta paikasta on kyllä aika vaikeaa mutta oikealla asenteella kyllä kivaa + opiskelijaelämä tekee kyllä kivan lisän tylsäänkin paikkaan .. :--D En mäkään täältä ketään tuntenut, enkä väitä että vieläkään hyvin tuntisin, mutta pikkuhiljaa. Kyllä me siirtoa haetaan, pitää vaan pitää peukut pystyssä että onnistuu :)

      Delete
  4. Mulla on vasta vuoden päästä yhteishaku eessä ja olen nyt jo pallotellut muutaman kaupungin välillä, että minkä valitsisin ykkösvaihtoehdoksi, kuitenkin toivois, että se paikka johon muuttaa osottautuis itselle mieluisaksi. Toivottavasti pääsettä Lanen kanssa vaihtaan ens vuonna Jyväskylään niin muuttuis elinympäristö kivemmaksi! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan parasta! Tottakai sitä toivoo paikalta aina että viihtyy, harmi vaan itse jouduin pettymään :/ mutta toisaalta myös kyse on vain muutmasta hassusta vuodesta elämässä, itse olisin kyllä kaikesta huolimatta mieluiten jyväskylässä..:)

      Delete
  5. Anonymous29/3/16 19:28

    Täällä toinen joka voi täysin samaistua tähän tekstiin! Muutin 2 vuotta sitten opiskeluiden perässä 350km päähän kotoa puolta pienempään kaupunkiin mihin olen tottunut. Ensimmäinen vuosi amkissa meni näppärästi uuteen kaupunkiin tutustuessa ja opiskelu oli ihan mielekästä, mutta nyt mitä enemmän aikaa muutosta on kulunut, sitä enemmän kadun tänne muuttoa. Opiskeluista on todella ristiriitaiset fiilikset - välillä tuntuu että tää on ihan mun juttu ja välillä ottaa päähän että tuhlaan opintotukikuukausia tällaiseen paskaan :D Joka päivä yritän vaan asennoitua uudestaan siihen että täällä sitä nyt asutaan ja eletään, mutta ei siihen ajatukseen vaan jotenkin totu. Tää paikka ei vaan tunnu kodilta. Kaukana kotoa ainakin oppii ymmärtämään tukiverkon ja perheen tärkeyden! Tsemppiä sinne, toivottavasti saatte molemmat siirron Jyväskylään <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. kuulostaa niiiiiin tutulta!! just tuo kuinka tärkeistä, kaukana asuvista ihmisistä huomaa kuinka heitä tarvitsee, itse en pärjäis täällä ilman ihania ystäviä jotka kauempaakin jaksaa aina tsempata <3 tsemppiä sullekkin ja kiitos, toivotaan parasta!! :-)

      Delete
  6. Mukava lukea sun ajatuksista! Ite oon hakemassa opiskelemaan liiketaloutta pariin kaupunkiin ja noi talous ja matikka ei kyllä oikeen nappaa joten hieman pelottaa niiden opiskelu. Olisin just innoissani omasta suuntautumislinjasta, mutta ehkä pitää sitte vaan kärsiä se eka vuosi:/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne on onneksi vain pieni osa siitä, mitä koko opiskeluaikana opiskellaan! Kyllä ne asenteella jaksaa, mutta itselle asennoitumiseen vaikuttaa vaan niin suuresti ympäristökin :-( Ja hei, jos mä kärsin ekan vuoden niin se ei tarkoita että sä koet samoja fiiliksiä :-) Kaikki on niin yksilöllistä!! Toivotaan että viiihdyt koulussasi ja pääset sinne minne haet:)

      Delete
  7. Anonymous29/3/16 21:05

    Hei tää on sellanen aihe mistä mun kiinnostas vähän avata sun kans juttua. Mua ihan ekaks kiinnostas tietää, että miksi juuri tuo suuntaus alalla? Mä todella toivon, ettei mun tekstistä välity vittuilu tai muu 'tuomitsemisen' maku, sillä siihen mä en tällä pyri vaikka tiedän kokemuksesta että toisinaan seuraavaan kyssäriin on suhtauduttu huonosti. Eli; haluatko nimenomaan hyväpalkkaisen työn vai oletko alan opissa ihan puhtaasta kiinnostuksesta? Mä olen nimittäin huomannut itse tuttavapiirissä sen eron siinä, kun on lähdetty opiskelemaan itseä kiinnostavaa alaa TAI kun on lähdetty opiskelemaan itseä eniten taloudellisesti hyödyntävää alaa. Mä en tiennyt lukion jälkeen mitä teen. Mä hain kans liiketaloutta opiskelemaan Jamkiin, enkuks ja suomeks, mutten päässyt. Ja thank goodness! Ei mua kiinnosta sellanen oikeesti yhtään. Mä vaan ajattelin alustavasti, että tiiä vaikka pääsis bisnesmuijaks. Sit pidin välivuoden ja läksin aikuisopistolle opiskelemaan ravintola-alalle, koska asiakaslähtöinen työskentely on mua miellyttänyt aina. Nyt olen viimeistä vuotta opiskelemassa ikäänkun monitoimiosaajaksi hotellialalla, vaikka valmistunkin tarjoilijaksi, mutta olen ottanut sen verran laajalti tutkinnonosia, että mun pätevyys riittää pitkälle. Ja luojankiitos pidin työntäyteisen välitauon opiskelun välissä, sain putsattuu päätä, miettii mitä haluun ja nimenomaan kumpi mulle on tärkeempää, se raha vai itse työn ilo. Mullon oikeesti niin monta tuttua, ketkä on lähtenyt joko vanhempien pakosta tai omasta ahneudesta opiskelemaan alaa, jonka tessiin kuuluu hitonmoiset fyrkat. Sitten kuuntelen heidän valitusta kun itse opin aihe ei kiinnosta pätkääkään :D ja se miks tartuin tähän, on just se et kun näitäkin tapauksia on. Sulle olis oikeesti voinut tehä välivuosi hyvää. Tuo asenne että 'haluaa kouluttautua ja valmistua' ja just että koulut ois sit kertarypeemällä käyty, niin on vähän huono. Siinä kun on sit omat riskinsä ajaa itsensä piippuun kun mikään ei kiinnostakkaan mutta 'kun on pakko'. Mihkään sun ei oo vielä kiire eikä pakko. Välivuodestakin oppii niiiiiin paljon. Mä tiedän esim, etten ikinä siivoushommiin lähtis ja että esim aamuherätykset ei oo mua varten ja nyt oonkin vuorotyössä, lähinnä iltapainotteisissa hommissa ja mä nautin joka hetkestä! Välivuosi muutenkin kasvattaa sua ihmisenä, joten jos yhtään tekee sun mieli vetäytyä opiskelusta niin oikeesti pidä taukoo. Oot vasta käynyt stressaavan abivuoden läpi ja nyt kaikki tuo niin kuulostaa musta ihan painajaiselta :D ite en ois jaksanut nuinkaan pitkään kun sä. Luonnetta sulla ainakin on! Ja hyvä, et sullon harrastus joka vie ajatukset pois muusta ikävästä. Kuitenkin sulla on Lane siellä sun kanssa ja se on myös hyvä asia :) mietipä jos oisitki ihan yksin siellä! Asiat voisi siis olla hullummin ;) Ja mieti, sulla ois noin 40 vuotta työntäyteistä elämää (jos nyt eläketilastoja katsottas) edessä, että sulla ei hirvee kiirekään oo ihan heti valmistua mihkään! Jos oikeesti yhtään epäilyttää, että pitäskö sittenkin pitää taukoo, niin PIDÄ. Mitä oon muita blogeja lukenut niin tiedän monia ketkä on pariki vuotta tehny töitä ja sit vasta lähteny omalle alalleen opiskelemaan. Oikeestaan kaikki joiden tiedän viettäneen välivuosia, niin on sanonu että kyllä kannatti. Itse allekirjoittaneena. Mutta olen myös lukenut paljon kuinka eka vuos on se vaikein kun ei vielä päästä syventyyn siihen itseä kiinnostavaan aihealueeseen vaan kaikki on tylsää perusopintoja. Mutta päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa, niin olkoon se sulle oikea! Toivotan sulle tsempit opiskeluun ja päätösten tekoon :) toivottavasti löydät sen sun juttus ja mielenrauhan :D en tiiä oliko mun viestistä nyt yhtään sen enempää apua kun muitten, mut musta tällasista asioista puhuminen on tärkeetä, et oikeesti kerrotaan rehellisesti millasta se opiskelu alussa voi myös olla. Että et todellakaan oo yksin ajatustes kanssa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon tästä niin samaa mieltä! Ite pidin kaksi välivuotta, tai toinen vielä tällä hetkellä menossa pääsykokeisiin lukemisen merkeissä :) (kolmatta välivuotta en enää haluu pitää) Ite vietin ekan välivuoden intissä ja toisen töitä tehden ja voin sanoo et oon enemmän kun tyytyväinen mun päätökseen :) Nykyään niin moni ajattelee että pakko päästä opiskelee ja sit töihin! Töitä ehtii elämän aikana tekemään varmasti tarpeeksi, joten miksi ei näin nuorena ottaisi vuoden pari ja tekis sitä mistä tykkää tai mitä haluaa kun niin vielä pystyy tekemään :) Mutta tsemppiä sulle Jatta! ja toivottavasti toi siirto onnistuu! :)

      Delete
    2. Kiitos kivoista kommenteistanne!!
      Ensinnäkin, oon aina ollut luonteeltani johtajatyyppiä, tykkään päättää, ottaa paljon vastuuta, olla tärkeä tukihenkilö, vaikuttaa. Tämä vahva syy miksi haluan myös tulevassa työssäni päätyä henkilöstöpuolelle ja johtajuuteen. Aijon myös erikoistua tämän lisäksi markkinoinnin puolelta mainontaan ja sen kautta erilaisiin graaffisiin juttuihin, mutta niistä ehkä enemmän myöhemmin. Haluan siis oikeasti tuota, en pelkän "hyväpalkkaisen työn vuoksi" :-D

      Välivuosi olisi ollut varmasti hyvä, mutta pelkäsin myös sitä etttä jos siihen lähden, enkä saakkaan töitä tai muuten vaan elämäni on yhtä tyhjän kanssa, en mä sellaisestakaan olisi nauttinut. Ei olisi ollut edes varaa "nauttia" välivuodesta ilman työtä.. Mutta täällä kyllä onneks on juurkin Lane seurana ja mukaviakin asioita, jotka jaksaa tsempata ja auttaa. Ja oon miettinyt juuri tuota, ettei ole kiire mihinkään aikaa on ja niin, mutta jollain tapaa mulla kävi suuri hinku päästä opiskelmaan. En tiedä oliko sitten oikea päätös, mutta kesken mä en koulua jätä ellei tule joku pakottava syy.

      Kiitos tsempeistä ja kun jaoitte omat tarinanne :-) Ihana kun tulee tälläisiä pohtivia kommentteja!
      Toivotaan että siirto onnistuu! :-)


      Delete
  8. Anonymous29/3/16 21:50

    Tuo kaupunki ei olekaan hirveässä suosiossa ja peruutuspaikkoja tulee paljon. Ymmärrettävää.Kannattaa aina olla realistinen kun tekee valintoja. Myöhemmin on sitten ehkä jo turhaa lähteä tekemään muutoksia ja hakemaan siirtoa kun opiskeluaikakin on aika lyhyt kausi elämästä. Sitten haetaan jo töihin. Kandee siis ihan tosissaan miettii onko järkeä muuttaa jälleen kun opiskeluaika on suht lyhyt. Koulun jälkeen voit tehä mitä vaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Omalle kohdalle näen kaikkein järkevämmäksi ainakin yrittää siirron hakua :) Totta kuitenkin puhut että opiskeluaika on lyhyt! Mutta voi aina yrittää :-)

      Delete
  9. Oon laiska kommentoimaan mutta nyt on pakko, koska... no tiedän todella miltä susta tuntuu. Muutin edellisenä vuonna koulun takia kauas kotoo pienempään kaupunkiin poikaystävän kanssa. Molemmilla syksy alko hyvin ja kaikki oli uutta ja jännää. Sitte tuli koti-ikävä ja se vaan paheni. Kumpiki ikävöi kotii mutta ei voitu myöntää sitä ees toisillemme. Vaikka molemmilla oli uusia kavereita, niin kotoo lähteminen oli aina raskasta ja saatiin joka ajomatkalla riita aikaseks. Kevät meni jäljellä olevien kouluviikkojen laskemiseen. Kaikista pahimmalta tuntu, että ala oli mun unelmien täyttymys ja tein töitä sen eteen.
    Sun teksteistä on paistanu koti-ikävä läpi jo hetken ajan ja se on aivan ok. Jokanen kokee sitä jossain vaiheessa ja siittä saa sanoo ääneen. Omalla kohdalla toinen vuosi muutti mua ja poikaystävää, että voidaan jo sanoo sitä kaupunkia kodiks, vaikka suunnitelmissa on valmistumisen jälkeen pakata kimpsut ja kampsut ja palata kotiin. Kaikki ei sopeudu, eikä kuulukaa jos oikeesti tuntuu siltä. Meillä aika ja asian myöntäminen autto asiaan, mutta toivottavasti teilläki ikävä helpottuu jollain tavalla. Tsemppiä!!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kiitos kuitenkin kun kommentoit :-) Mäkin oon laiska kommentoimaan koskaan!

      Kuulostaa niin tutulta, aluksi kaikki niin uutta että ikävä ja kaipuu unohtuu, mutta sieltä ne vaan takasin tuli.. Ja aijaa, en tiennyt että se on näkynyt teille niin selvästi, noh ainakin oon aidosti kaiken kirjoittanut, ehkä sitten siitä.. :) Kiitos sulle!

      Delete
  10. Olipas kiva lukea sun fiiliksistä ja mietteistä vähän syvemmin ja pidemmin! Pidän peukut pystyssä ja sormet ristissä, että pääsisitte takaisin Jyväskylään :) Vaikka kuten sanoit, niin varmasti ensi vuonna voisi koko koulutouhu tuntua jo paljon kivemmalta kun saisi itse päättää niistä opiskeltavista aiheista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva kun tykkäsit :) ja kiitos paljon!! pidetään peukut todellakin pystyssä..

      Delete
  11. Anonymous30/3/16 00:43

    Samoja fiiliksiä läpikäyviä on varmaa paljon! Ite pääsin vähän vahingossa opiskelemaa heti abivuoden jälkeen. Vaikken tienny yhtää mitä tulevaisuudeltani haluan otin paikan vastaa, koska en seuraavana keväänä olis tienny varmaa yhtää sen paremmin mitä haluisin tehä, ja se mitä hain oli kuitenki sellanen aine, josta tykkäsin. Olin ekat 2,5 vuotta aika hukassa just, kun en tienny mitä haluisin pääaineen lisäks opiskella sivuaineina, yliopistossa ku pitää kaikki tollaset osata päättää ite. Ja nyt sit neljäntenä vuonna aika stressaantuneena kiritää kiinni sitä ekojen vuosien laiskottelua. :D Mulla tapahtu muutos samassa rysäyksessä erotessa sillosen poikaystävän kanssa. Sen jälkee mulle pikkuhiljaa valkeni, mitä kaikkea muuta haluun opiskella, vaikken edelleenkään tiiä mihin sitä tulee päädyttyä työelämässä.
    Muutin tosiaan sillosen poikaystäväni kanssa tänne Jyvääskylää (:-)) ja ravasin just sen ekat 2,5 vuotta takasin kotikaupunkiini aina kun mahollista. Vähän yli vuos sitte kun erottiin ja muutin omilleni, oon viihtyny ehkä hiukan paremmin, vaikka läheisimmät ihmiset on edelleen siellä kotikaupungissa. Mulla ei todellakaan oo mitään sosiaalista elämää täällä, muttei se haittaa koska oon aika introvertti, joten viihdyn yksinäni omien aikataulujeni parissa. Tällä hetkellä unelmoin reilun vuoden päästä koittavasta valmistumisesta ja muutosta takasin kotikaupunkiini. Oon eniten kyllästyny siihen, kun pitää olla kaksi eri kotia. Vaatteita, kenkiä ja muuta omaisuutta kahessa eri paikassa ja niiden paikkojen välillä "pitää" matkustaa ees taas. En pärjäis todellakaan niin, että eläisin pelkästään opiskelupaikkakunnallani, joten pakko on reissata. Vaikka valmistumista odotankin innolla, haluan keskittyä nauttimaan viimesestä opiskelijavuodesta kyllä ihan täysillä. Niitä työvuosia ja vakituisempia vuokrakämppiä riittää sitte tulevaisuudessa varmaan kyllästymiseen saakka.
    Vaikka ite lähin heti lukion jälkeen opiskelemaan, en halua yhtään hoputtaa muita, että opiskelemaan pitäisi lähteä mahdollisimman pian. Mun kanssa samana vuonna alotti pari mua 12 vuotta vanhempaa tyyppiä, joten ei todella ole mikään kiire. Ja jos opiskelujen kesken alkaa arveluttaa, voi hyvin pitää välivuoden ja miettiä onko tämä ala se oma juttu, ja jos siltä tuntuu niin sitten vaan jatkaa opintoja välivuoden jälkeen.
    Toivottavasti pääsette Jyväskylään! Tää on kyllä kiva kaupunki. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei kiitos kun kerroit sun tarinan!! On niin kiva kuulla ettei oo ainut tälläisten ajatusten kanssa.. :-) Eihän tuo kivalta kuulosta lainkaan, on ollu varmasti tosi rankkaa ja vaikeeta, mutta pian se valmistuminen koittaa!! Aika menee niin nopeasti ja sä oot jo pitkällä opiskeluissa :-) Totta puhut myös tuosta ettei opiskelemaan ole kiire.. näenkin itseni hyvin taukoilemassa opiskelulta tämän koulun jäljeen, ennen itsensä korkeammalle kouluttamista..
      Ja kiitos paljon !! toivotaan :)

      Delete
  12. Anonymous30/3/16 09:07

    oi onko tulossa parempia kuvia noista pölsyistä? näyttää tosi kivoilta! mistä niitä saa *_*

    ReplyDelete
    Replies
    1. ei ainakaan vielä oo tulossa :) oon ostanut kyseiset pöksyt bikbokilta yli vuosi sitten, saman tyylisiä löytyy nykyään melkein joka kaupasta :)

      Delete
  13. Anonymous30/3/16 19:28

    Itse muutin yksin 16-vuotiaana Etelä-Suomesta minulle ennestään tuntemattomalle paikkakunnalle Savoon opiskelemaan. Nyt kolme vuotta täällä asuessani ja kaksi kertaa koulua vaihtaessani, nyt vailla opiskelupaikkaa ja itselleni oikeaa alaa etsiessäni, voin silti sanoa, että loppujenlopuksi kannatti!
    Niin monta kertaa olen halunnut muuttaa takasin kotipaikkakunnalleni, koska tuntuu, että siellä asiat olisivat paremmin. Silti en olisi koskaan kasvanut ihmisenä näin paljon, kun täällä näiden vuosien aikana! Ja silti edelleen aion muuttaa takasin kotipaikkakunnalleni, kun se on mahdollista.
    Joskus on vaan pakko sopeutua ja kestää epämiellyttäviltä tuntuvia asioita. Mikään ei kestä ikuisesti. Halusin vaan sanoa tämän, koska pitää muistaa, että sopeutumiseen voi mennä kauankin aikaa. Mutta tietysti jokainen tekee niin, kun parhaakseen kokee.
    Mukavaa kevättä ja tsemppiä! Kyllä asiat aina järjestyy :)

    ReplyDelete
  14. Anonymous31/3/16 17:59

    Eksyin nyt monen vuoden jälkeen tänne sivulle, Jenna ilmeisesti jäänyt pois blogista aikoja sitten? Onko siitä postausta että miksi? Osaako kukaan kertoa?

    ReplyDelete
  15. Heippa! Itse oon jyväskylässä opiskelemassa liiketalutta ekaa vuotta ja aattelin kysyä ootko kuullu jyväskylässä olevasta tiimiakatemiasta? Toimii siis yhtenä liiketalouden kärkisuuntana. Kyseessä siis yrittäjäkärki jossa oppiminen hoidetaan osuuskunnissa projektiopintoina. Tää paikka on semmoinen minkä yhteishenkeä ei voi edes sanoin kuvailla. Täynnä sosiaalisia ja oikeasti erilaisia ihmisiä jotka yhdessä muodostaa paikan missä varmasti löytää omanpaikkansa. Suosittelen sullekki vähä tutustumaan vois olla ehkä jotain mikä sopis sun laiselle reippaalle ja rohkealle ihmiselle :) http://www.tiimiakatemia.fi/fi/

    ReplyDelete
  16. Anonymous31/3/16 21:55

    ahh feel you. Ite muutin kanssa isohkoon (ei nyt mikään turku tampere hki, mutta isohkoon kuitenkin) kaupunkiin suoraan lukiosta opiskelemaan, syksyllä lähtee kolmas vuos. Mä jotenkin tykkään tästä kaupungista joo, eikä mua mitenkään se häiritse, että en nyt oo jossai perus helsingissä jossa on kaikkee tekemistä aina, mutta joku vaan mättää. Meillä oli lukiossa sellanen isohko tosi tiivis porukka ja täällä taas luokka hajaantunut enemmän semmosiin 2-3 ihmisen porukoihin, joten siinä ehkä yks syy. Toisekseen, mulla on täällä tasan yks "täysin" samanhenkinen tyyppi kun mä, mikä on oikeesti tosi ihme, koska lukiossa tulin tosi juttuun kaikkien kanssa. Mä oon kyllä yksin viihtyvää sorttia, ei siinä, mutta kyllä se jollain tavalla häiritsee, että ei oo semmosta kaverii kenen luo voi vaan mennä lösöömäään sillon kun haluaa.
    Mä opiskelen tosiaan hoitsujuttuja ja meillä on monta harkkaa opiskelujen aikana, jotka on ihan vuorotyötä. lisäks koulupäivä 8.30-16 joten tuntuu, että mun sosiaalinen elämä on koulunkin takia nolla. vielä kun sinkkuunnuin pitkästä parisuhteesta just tänne muutettaessa, niin vähän sellanen olo, että missä välissä mä edes miestä löydän, kun koko ajan joko nukun tai oon koulussa/sairaalalla:D huhhuh on tää kyllä. Ei enää "kauaa" valmistumiseen, mutta en mä senkään jälkeen tiedä mitä teen, ei mulla täällä oo mitään, mutta mitä mä yksin jossain toisessakaan kaupungissa.

    ReplyDelete
  17. Anonymous31/3/16 23:59

    Sun tarina kuulostaa niin samalta kuin mun, että vähän jo naurattaa :D
    Itekin muutin viime syksynä Jyväskylästä opiskelemaan liiketaloutta, mutta itse lähdin Kokkolaan. Valitsin tän paikan vääristä syistä eikä opiskelu ole maistunut. Kavereita on ollut vaikea saada, kämppä osoittautu sysi paskaks ja tuntuu ajatuksienkin olevan koko ajan ihan maassa.
    Oon niin helpottunu, että pääsen täältä pois ens kuussa, takasin kotiin. Vaikka kauhee hinku oli lähteä pois kotoa niin nyt tuntuu, että oon aivan rakastunu Jyväskylään :D
    Oon kuullu monien yrittävän siirtohakua juurikin Jyväskylään (: Kuulemma hyvillä perusteluilla ja perhesuhteilla pääsee ainakin vähän lähemmäks siirtoa. Toivottavasti teillä onnistuis!
    Tsemppiä vielä kevääseen! (:

    ReplyDelete