Sunday, 24 January 2016

KUINKA BLOGIN KIRJOITTAMINEN ON MUUTTANUT MUA?

Nyt tulee taas yksi niistä postauksista, kun annan vaan näppäimistön sauhuta ja ajatuksen virrata. Tämä postaus on sekava, tämä on täynnä ajatuksia. Tämä on kurkistus mun näkökulmaan blogin kirjoittamisesta!

Mä muistan edelleen sen päivän, kun kirjauduin bloggeriin ja loin elämäni ensimäisen blogin. Mä muistan sen ajan, ei blogeja ollut paljoa, ei siitä itsekkään juuri tiennyt mitään. Ei ainakaan tiennyt mitä kaikkea se ottaa ja antaa. Mä olen muuttunut ihmisenä paljon näiden vuosien aikana, sehän on täysin normaalia. Mutta kaikille nuorille ei ole normaalia että blogin kirjoittaminen ja blogimaailma muuttaa itseään, ja paljon. Mä olen blogin ansiosta muuttunut niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tästä puhuessa puhun lähinnä muutoksista parempaan! (vaikkei se ehkä alkuun siltä kuulosta)

Mä tein ihka ensimmäisen blogini juuri yläasteelle mennessäni. Sain idean blogin aloittamiseen lähinnä ulkomaalaisista blogeista ja muutamista suomalaisista tuttujen blogeista. Kirjoittelin innoissani postauksia otsikoilla "oltermanni", "tipu tippui terassille", " en keksi otsikkoaäöäöäöäö" jne. Onneksi, sitä blogia ei ole enää missään nähtävillä, ei edes itselleni. Me yhdistettiin Jennan kanssa blogit kesällä 2011, jolloin tämä blogi on saanut alkunsa. Myöhemmin tästä tuli vain oma blogini, mutta kun selaatte vuodesta 2011 tähän päivään, suurin osa on mun ja Jennan yhteistä blogin kirjoittelua!

1234578

Alkuun meidän blogi sai kymmenittäin mitä ihanempia kommentteja, positiivista palautetta, hymyä. Sain siitä itse varsinkin motivaatiota tehdä tätä enemmän ja enemmän. Yläasteella ollessa, tämä blogi oli paikka, jonne kaikki kirjoitettiin. Jokainen liike, jokainen tekeminen. Yksityisyyttä ei juurikaan suojattu, koska ei koskaan ollut kuullut mitään pahaa, kaikki ruudun toisella puolella olevat oli ihania. Ainakin ajattelin niin.

9101113141617

Kaikki muuttui vuonna 2012>, kun suunta kävi itsellä kohti lukiota. En tiedä levisikö blogi uusien ihmisten luokse, vaiko ne ihanat vanhat kommentit muuttui kamaliksi haukkumisiksi. Lukion aikana kirjotellessa blogi sai ehdottomasti eniten negatiivisia kommentteja, joista kaikki ei todellakaan ollut rakentavaa palautetta, vaan suoranaista haukkumista ja juoruilua. Mä olen aina ollut vahva ihminen, mutta voitte kuvitella miltä tuntui kun kaikki oli alkuun niin ruusuista ja hienoa, ja yhtäkkiä anonyymit hyökkää kimppuun ja sitä itse alkaa miettiä omaa elämää.

Lukion ekalla mä mietin yhdessä vaiheessa vakavasti, että lopetan blogin kirjoittamisen. Osasyynä oli se, ettei aikaa ollut enää, mutta vahva tekijä oli kuitenkin se, että oli tunne siitä kuinka kaikesta kirjoittamastani saa jotain pahaa sanottavaa aikaan. Onneksi en päättänyt siihen pisteeseen lopettaa, paska makuhan siitä olisi suuhun jäänyt.

Mä aloin lukion toisella, 2013 vuonna oikeastaan vähentämään tietynlaisten kommentien julkaisemista blogissa, jolloin ne myös alkoivat loppumaan. Mä myös asensin blogiin stalkkeriohjelman, jonka kautta näen kuka minkäkin kommentin mulle kirjoittaa. (yep, aika ahistavaa). Mutta se auttoi. Mä näin joidenkin satuttavien kommentien kirjoittajat, tai oikeastaan paikkakunnan ja lopulta asennoiduin niihin kommentteihin täysin erilailla, kun huomasin suurimman osan kommenteista tulevan omalta asuinpaikkakunnaltani. En enää ottanut pahaa sanottavaa itseeni, nauroin enemmänkin, sillä tiesin itse millainen olen ja tiesin että ruudun toisella puolella on myös teitä ihania, joidenka kommentit on arvokkaampia kuin niiden jotka keksii aina vaan jotain pahaa sanottavaa. Mä en lopettanut bloggaamista siihen pisteeseen kun tuntui että koko internetin anonyymikommentoijat hyökkää mun kimppuun, vaan vaihdoin asennoitumista ja kasvoin henkisesti. Jos mä olisin yhtään herkempi ihminen mä olisin varmaan saanut jonkin sortin masennuksen, niin karua on nykymaailman nettikäyttäytyminen. Mutta kiitos kovan luonteeni, otin kaiken tuon lopulta vain oppina ja kasvoin.

Jotenkin myös tuntuu, että tuohon aikaan lukijakunta oli saman ikäistä kun minäkin olin ja tuohon ikään oltiin juuri siinä iässä kun kaikkea kokeillaan, sääntöjä uhmataan ja sosiaaliseen mediaan jumitutaan. Kaikki sosiaalisessa mediassa, kaikki. Helppo jättää ilkeä kommentti, helppo puhua anonyymin takaa. Se oli uutta kaikille, joten en ihmettele joidenkin kamalaa käyttäymistä. Mutta näin tiivistetysti, kiitos teille jotka olitte niin kamalia, enpä mä olis tälläinen nyt ilman teitä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin :-D.

1819202123

Mä oon aika varma ettei kenenkään bloggaajan bloginkirjoittelu oo ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Mulle se pahin aika oli vuosina 2012,2013,2014. En tiedä näkyikö se postauksista, mutta olin ehkä hieman varautunut, tai päinvastoin kerroin asioita turhankin avoimesti. Ilkeitä kommentteja tulee aika ajoin edelleen, ja se on ihan fine kun niidin osaa asennoitua oikein. Mua harmittaa tottakai saada jotain aivan shittiä kommenttiboksiin, mutta toisaalta se aina herättelee ja muistuttaa siitä, miten tulee asennoitua ihmisiin joilla ei ole mitään muuta kuin pahaa sanottavaa. Pienenä otin itseeni, nykyään en jaksa edes välittää. Koska anonyymit on aina anonyymejä, ja jotkut anonyymeistä ilkeitä, koska se vaan on niin helppoa. Helppoa on tämä maailma nykyään.

Ilkeät kommentit sai mussa aikaan paljon henkistä kasvua. Opin tuntemaan itseäni paremmin, kun vertasin ilkeitä sanomisia omiin tuntemuksiini ja huomasin tietäväni itse paremmin, (luonnolisesti). Opin myös mitä blogiin kannattaa kirjoittaa mitä ei. Ei liikaa henkilökohtaisuuksia, varsinkaan sellaisia mistä joku voi vetää herneen nenään ja avautua anonyymisti ilkeään sävyyn. Tavallaan omalla kirjoitustavalla pystyy paljon vaikuttamaan siihen onko vastaanotto mukava vai ilkeä.

Musta kuitenkin tuntuu, että nyt kun bloggaaminen on kasvanut valtavasti ja blogeja kirjoittaa melkein jokainen vastaantulija, niin ei kommentointikaan ole enää niin negatiivista ja satuttavaa. Ootteko yhtään samaa mieltä? 
Ainakin voi ajatella niin, että kun itse kirjoittana vanhenee ja kasvaa, samalla lukijatkin kasvaa ja ehkä ne ilkeilijätkin huomaa, ettei ilkeily kannata..

24252627

Vaikka tää kaikki ehkä kuulosti todella negatiiviselta, halusin todella vain kertoa omasta näkökulmastani sen, kuinka tämä todella muuttaa. Mä olen ottanut kaikki muutokset vastaan positiivisesti ja ilman blogin kirjoittamista olisin aivan erilainen. Tää on kasvattanut, opettanut nettikäyttäytymisestä PALJON, lisännyt itsevarmuutta ja itsetuntemusta. Bloggaaminen on tuottanut paljon iloa, kiitos ihanien lukijoiden, tää on tuottanut myös surua, ahistusta ja itkua, mutta isossa mittakaavassa eniten tää on antanut ja opettanut positiivesti. Henkisen kasvun lisäksi, bloggaamisen ohella itsestä uutta oppiessa on muuttunut myös ulkoisesti ja paljonkin. Kuten näistä kamalista kuvista voi huomata :-D

Mä jotenkin koen että blogimaailman ilkeä aikakausi on ohi, ainakin nyt täysi-ikäisenä. Varmaan samanlaista ilkeilyä nähdään nuorempien blogeissa ja muissa sosiaalisissa medioissa, ja mä toivon, ettei se aiheuta kellekkään mitään suurta harmia vaan kasvattaa. Mitään muuta en toivo. Mutta karua on nykymaailma, karua on se miten helpoksi netissä oleminen tehdään, kuinka helppoa on olla kasvoton ja sanoa jotain kamalaa.


Mä olen maailman iloisin siitä, että aloitin vuonna peruna blogia kirjoittamaan. Blogi oli hirveä, mutta mulle tärkeä, niinkun on edelleen. Reilun 5 vuoden aktiivisen bloggailun aikana tästä on tullut itselle se yksi tärkeimmistä asioista, vaikka jossain vaiheessa tämä tuntui isolta virheeltä. Oon oppinut paremmaksi kirjoittajaksi, mistä on ollut hyötyä koulussa. Oon oppinut ottamaan parempia kuvia, mikä on kasvattanut mielenkiintoa valokuvaamista kohtaan, mikä lisännyt mielenkiintoa tehdä sitä joskus vaikka työksekkin. Ilkeät kommentit on kasvattanut, tehnyt musta paremman ihmisen. Positiiviset ja tsemppaavat kommentit on kertonut sen, kuinka tätä ei kannata todellaakan lopettaa, tätä on hyvä tehdä. Vuodet on opettanut myös sen, mikä mulle sopii mikä ei, oli sitten kyse niinkin pinnallisesta asiasta kuin ulkonäkö. Bloggaaminen on opettanut paljon näitä kaikkia enemmänkin, ja tulee opettamaan vielä lisää ja lisää. Tätä mä en lopeta, vaikka tämä postaus täyttyisi sadalla ilkeällä kommentilla, enää mua ne ei kiinnosta.

Kiitos ja aamen kun tähän olen ryhtynyt. Ja kiitos teille jotka ootte olleet ihania ja rehellisiä, ja varsinkin te jotka ootte ollu mukana alusta asti. Mä tiedän että teitäkin sielä on!! Te ootte osasyynä siihen miksi tää antaa mulle paljon. Tulee antamaan vielä jatkossakin..
Sellaisia ajatuksia tähän viikon loppuun! :-)


Muistatko sä blogimaailman ilkeän aikakauden? Mitä ajatuksia tää teksti herättää?
Ja hei, jätä negatiivinen kommentti ihan rauhassa, mä osaan vastaanottaa sen rakentavasti jos se on rakentavalla ajatuksella mullekkin jätetty :-) Ei tän kuulukkaan olla yhtä ruusuilla tanssimista, mutta yhdessä tästä voi tehdä niin mielekästä kuin haluaa! 

Pusuja, hiljenen. Jännityksellä tämän julkaisen.

15 comments:

  1. Mulla oli myös jossain kohtaa aika, jolloin ilkeitä kommentteja sateli, ja paljon. Ne oli kyllä usein varmasti saman ihmisen kirjoittamia: samaan aikaan useisiin eri postauksiin... Siitä kyllä tuli todella masentunut olo kun kuitenkin yrittää itse parhaansa. Toisaalta mullakin nuo ilkeät kommentit on vahvistanut ihan hirveesti! Joten thanks haters. :-D Tä oli tosi kiva postaus!

    aboutmylife-peppi.blogspot.fi

    ReplyDelete
  2. Moikka! oon seurannut sun blogia ihan alusta asti, joten musta on tosi makee nähdä tää sun "bloginkaari". Miten teinipostauksista, on tullut mukavan kotoisia ja silti ammattimaisia. Ihanan rento life-style blogi. Jatka samaan malliin! :) - Jenna

    ReplyDelete
  3. Anonymous24/1/16 15:31

    Mä oon lukenu tätä blogia vuodesta 2012 lähtien eli aika kauan oon ollu matkassa :-D tykkäsin tästä blogista sillon ihan hulluna ja tykkään edelleen! muistan kans nuo ajat ku niitä ilkeitä kommentteja tuli paljon, mutta onneksi jatkoit tätä silti. mun mielestä oot kehittyny bloggaamisessa tosi paljon ja sä jos joku ansaitsisit ehdottomasti päästä kirjotteleen vielä johonki ns. "parempaan portaaliin" :-) susta huomaa että teet tätä oikeesti just siks että tykkäät tästä! kaikkea hyvää sulle :-)

    ReplyDelete
  4. Anonymous24/1/16 15:46

    Löysin sut ja sun blogin vuonna 2012, se tuntui ihan lottovoitolta silloin. Muistan ollessani pienempi kun olit mun tyyli-ikoni ja ihanan samaistuttava.
    Siitä asti olet ollut motivoijana ja kun aktiivisesti olen sun elämääsi seurannut sosiaalisessa mediassa muutoksen huomaa positiivisesti.
    Huippu tyttö ja upea muutos! :-)

    ReplyDelete
  5. Myös mun kohdalla lukio oli sitä sellasta aikaa, kun blogiin (ja Formspringiin, ah) sateli kenkkua vinoilua ja ihan älyttömiä ilkeyksiä harva se päivä. Se bloggerin oranssi "1 kommentti odottaa tarkistusta" kuumotteli aina ihan törkeesti, et noinkohan siellä on mitään mukavaa luettavana :-D Noiden stalkkeriohjelmien kautta tuli kuitenkin itsekin vähän otettua selvää ja valtaosa ilkeilijöistä olikin ihan kotipaikkakunnalta tai jostain hyvin läheltä. Helpotti tietää, ettei se nyt ole koko Suomi, kun mua vihaa. Todennäköisemmin kasa omanikäsiä teinityttöjä, joilla on joku selittämätön ongelma mun ja mun blogini kanssa.

    Lukion loppumetreillä yks tyty sit myöns kommentoineensa mulle pahasti blogissa ja se ilmiantoi pari muutakin tyyppiä. Olivat kaikki mun kanssa samassa koulussa, joka ei yllättänyt kyllä yhtään. Lukion jälkeen ilkeät kommentit ovat jääneet selkeäksi vähemmistöksi palautevirrassa ja tätä nykyä sitä sellasta selittämätöntä ja todella ilkeää negatiivisuutta tulee niin oman kuin muidenkin blogien kommenttibokseissa kohdattua todella harvoin! Sen sijaan jos eksyn johonkin huomattavasti nuoremman tytsyn blogiin, voi kommenteissa olla aika rumaakin settiä ja se on sääli... Mutta kuuluu vissiin ikään :-D

    Ehkä ne mun härnääjät kasvoivat vihdoin aikuisiksi ja tajusivat, ettei anonyymina netissä huutelu auta yhtään ketään - vähiten heitä itsejään. Toivottavasti sun negiskommentoijien kohdalla kävi samoin :-)

    ReplyDelete
  6. Ihanan rehellinen postaus !! :) Musta tuntuu kanssa, että nykyään ne ilkeät kommentit on huomattavasti vähentyneet ja mulla vaikein aika tuntui olevan yläaste, mutta tiesin niiden anojen olevan samoja idiootteja, jotka kiusas mua koulussa kasvokkainkin ja kun siitä pääsin yli, niin pääsin niistä kommenteistakin yli. Nykyään saattaa aina välillä tulla joku "en tykkää sun paidasta" -kommentti, mutta ne on jo tosi harvinaisia. Kai ihmiset on ajatelleet, että ei jaksa kommentoida lainkaan, jos ei oo mitään positiivista sanottavaa :D

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  7. Anonymous24/1/16 18:56

    Vitsi, tosi hyvä postaus! Mulla jäi kiinnostamaan, että mikä tuo stalkkeriohjelma on ko itekki blogia kirjoittelen :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin toivoisin et kertoisit tost stalkkeriohjelmast, kun yritin googlettaa sitä mut en oikein löytänyt.. muistatsä vielä miten se asennettiin? :-)

      Delete
    2. en muista.. nimi on statcounter, Googlesta löyty tieto aikoinaan! :)

      Delete
  8. Ihana kirjoitus Jatta <3 Mä niin ihailen kyllä sun tapaa kirjoittaa ja olla oma itsesi, oot vahva ja huippu mimmi, älä muutu <3

    ReplyDelete
  9. Voi miten kiva oli lukea sun ajatuksia, fiiliksiä ja kokemuksia bloggaamisesta! Tän postauksen myötä aloin miettimään juurikin tuota ilkeää kommentointia netissä ja sosiaalisessa mediassa, ja jotenkin musta ainakin tuntuu että se kuuluu nimenomaan sinne pahimpiin teinivuosiin kun monien pitää pönkittää omaa itsetuntoaan ajamalla muita alas. Tajusin, etten ole pitkään aikaan nähnyt lukemieni blogieni kommenteissa juurikaan ilkeilyä, mutta esimerkiksi neljä vuotta nuoremman pikkuveljeni ikäluokan ig-tileillä on aika suodattamatonta juttua ja kommentointia..

    ReplyDelete
  10. Hyvin kirjotettu! Oon täysin samaa mieltä näistä asioista. Mullekin on pari henkilöä tullu nyt jälkeenpäin myöntämään, että on joskus mun blogiin jotain ilkeetä kommentoinut. Nyt myöhemmin oon ollut tosi tyytyväinen, ettei antanut sellasten turhien kommenttien lopettaa omaa kirjottamista. Nykyään on oppinut myös, ettei niitä ihan turhia haukkumiskommentteja kannata kaikkia edes julkasta, koska ei niistä seuraa kun huono mieli jokaselle osapuolelle.
    Nyt kohta 6 vuotta blogin kirjottamista kasassa ja edelleen kova into päästä postailemaan. Munkin elämä olis kyllä kieltämättä aika erilaista, jos sillon joskus olis blogin lopettanut. Onneks en lopettanut!

    ReplyDelete
  11. Anonymous25/1/16 16:37

    Voi vitsi miten ihana postaus <3 keep on going girl!

    ReplyDelete
  12. Ihana postaus Jatta, jotenkin tuli vaan tosi hyvä mieli. =) Moni meistä on varmasti sitä mieltä, että onneks teini-ikä ja kaikki siihen liittyvä rajojen kokeilu yms. on ohitse! :D kaikkea hyvää sinne!

    ReplyDelete
  13. hei ihanaiset kiitoksia mahtavasti kommenteista <3 oon ihan sanaton kun puhutte mulle noin kauniisti ja kerrotte omistakin kokemuksista, oote ihania. kiitos teille, olen sanaton

    ReplyDelete