Tuesday, 26 January 2016

TÄMÄNHETKINEN IHONHOITORUTIININI

Ihan aluksi, kiitos ihanista kommenteista ja mukavasta vastaanotosta edelliseen postaukseen! Mua jännitti julkaista pitkästä aikaa jotain erilaista, mutta turhaan selvästi. Vastailen teidän kommentteihin vähän myöhemmin ajan kanssa :-)

Parisen kertaa on lähiaikoina toivottu postausta mun ihonhoitorutiineista ja nyt sen mielelläni teille suon! Mua silti ehkä vähän naurattaa tehdä tätä, kun mun tuotevarastosta löytyy vain muutama kulmakivi ihonhoitooni, eikä monia kymmeniä puteleita niinkuin monella muulla.. Mä kuitenkin luotan enemmän pieneen määrään, kuin massiiviseen voiteiden läträämiseen ja kasvojen pesemiseen!

2

Yllä olevasta kuvasta näkyykin kaikki oleellinen. Mulla on säilynyt muutama tuote jo pidemmän aikaan käytössä, osa on tarttunut matkaan vähän myöhemmin. Näillä tuotteilla mä kuitenkin ihoani hoidan ja ruokin ja itselleni nämä ovat toimineet loistavasti. Mun iho on aika sekaiho? Luullakseni ainakin.. Rasvoittuu silloin tällöin inhottavasti, mutta osaa olla myös välillä kuiva ja täysin päinvastainen. Epäpuhtauksista kärsin myös minäkin. Varsinkin t- alueella mulla näitä esiintyy eniten ja välillä revin hiuksiani niiden suhteen, kun tuntuu ettei iho ole koskaan sellainen mitä haluaisi.

Tuotteet joita käytän on aika edullisia, todella edullisia sanoisinko. Mä en ole vielä kokeillut mitään kalliimpia rasvoja tai mömmöjä, joten en tiedä olisiko minulle olemassa vielä jotain parempaa! Näihin oon kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen ja lompakkokin tykkään :-)

3

Meikinpuhdistuksessa mulla toimii tällä hetkellä Garnierin Cleansing Wips - liinat. Mä kokeilin näitä kerran, ihan huvin vuoksi vain parin euron hinnan houkuttelemana ja sen jälkeen en ole muulla tuotteella meikkejäni puhdistanut. Ikinä ei ole yhtä helposti lähtenyt ripsiväri pois, tai yhtä nopeasti puhistunut meikki koko kasvoilta! Tämä tuote siis täyttä rakkautta... Joskus jos mulla on erityisen paljon meikkiä, puhdistan suurimman osan ensin puhdistusmaidolla, mutta pääosin käytän vain näitä.

Pyyhin kasvot myös aina meikinpuhdistuksen jälkeen Nivean 3-in-1 micellar cleansing water- kasvovedellä ja varmistan näin kaiken meikin lähtemisen. Tästä jää myös iholle ihanan raikas tunne, joten joskus käytän tätä vain muuten vain :-D

Kasvorasvana mulla on toiminut jo vuosia Garnierin kasvorasva. Kyseessä on muistaakseni normaalille/sekaiholle suunnattu rasva ja mulla toimii kesät talvet moitteettomasti. Sopivan kosteuttava, imeytyy tarpeeksi nopeasti ja hinta ei kirpaise ja tuote on myös riittoisaa! Peukku siis tällekkin kestosuosikille.

Silloin tällöin kun muistan (oon maailman huonoin rasvaamaan muuta kuin kasvoja) käytän vartalovoiteena Nivea Soft - rasvaa. Tätä käytän joskus myös kasvoille jos haluan ekstra paljon kosteutusta.

Näiden lisäksi tottakai pesen kasvot aamuin illoin vedellä! Ja youtuben meikkigurujen painottamana painelen kasvot puhtaiksi pyyhkeellä.. :-D

1

Se ihonhoidosta! Ei sen kummempaa mulla :-D Mitä vähemmän sen parempi, näin mä ajattelen omalla kohdallani.

Uusin tulokas mun illan ihonhoitorutiineihin on Risiiniöljy. Mä pistin Lanen kerran tätä mulle apteekista hakemaan ja oli apteekkitäti kysynyt että tuleeko tämä eläimelle vai mihin käyttöön. Oli Lane hetken siinä miettinyt että mitä heleä se Jatta oikeen tällä tekee, mutta oli sitten yhteen ääneen tuumannut apteekkitädin kanssa että kyllähän tätä monet ripsiin yms. käyttää.

Itse olen käyttänyt risiiniöljyä kulmakarvoihini. Selailin nettiä ja etsin tehokeinoa kulmakarvojen kasvattamiseen ja vastaan tuli kyseinen öljy. Levitän tätä illalla kulmakarvoihini vanupuikolla ja aamulla pesen öljyn pois. Eritysesti oon käyttänyt tätä kulmien sisänurkissa, jotka eivät itsellä vaan ole kasvaneet, ei sitten yhtään. Mutta tän öljyn ansiosta on sekin saanut täyskäännöksen ja huomaan kyllä että käytöllä on ollut positiivista vaikutusta. Mitään ei siis yhdessä yössä tapahdu, mutta parin viikon käytön jälkeen kulmat tuntui jo yleisesti paljon tuuheammilta ja sisänurkatkin on saaneet jo hieman uutta karvantynkää ;p Ja hei, ei tää kallistakaan kuulemma ollut!

4

Ei sen ihmeellisempiä ihonhoitokikkoja mulla! Miten sä hoidat sun ihoa? Löytyykö mitään samaa kuin multa :)?

Sunday, 24 January 2016

KUINKA BLOGIN KIRJOITTAMINEN ON MUUTTANUT MUA?

Nyt tulee taas yksi niistä postauksista, kun annan vaan näppäimistön sauhuta ja ajatuksen virrata. Tämä postaus on sekava, tämä on täynnä ajatuksia. Tämä on kurkistus mun näkökulmaan blogin kirjoittamisesta!

Mä muistan edelleen sen päivän, kun kirjauduin bloggeriin ja loin elämäni ensimäisen blogin. Mä muistan sen ajan, ei blogeja ollut paljoa, ei siitä itsekkään juuri tiennyt mitään. Ei ainakaan tiennyt mitä kaikkea se ottaa ja antaa. Mä olen muuttunut ihmisenä paljon näiden vuosien aikana, sehän on täysin normaalia. Mutta kaikille nuorille ei ole normaalia että blogin kirjoittaminen ja blogimaailma muuttaa itseään, ja paljon. Mä olen blogin ansiosta muuttunut niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tästä puhuessa puhun lähinnä muutoksista parempaan! (vaikkei se ehkä alkuun siltä kuulosta)

Mä tein ihka ensimmäisen blogini juuri yläasteelle mennessäni. Sain idean blogin aloittamiseen lähinnä ulkomaalaisista blogeista ja muutamista suomalaisista tuttujen blogeista. Kirjoittelin innoissani postauksia otsikoilla "oltermanni", "tipu tippui terassille", " en keksi otsikkoaäöäöäöäö" jne. Onneksi, sitä blogia ei ole enää missään nähtävillä, ei edes itselleni. Me yhdistettiin Jennan kanssa blogit kesällä 2011, jolloin tämä blogi on saanut alkunsa. Myöhemmin tästä tuli vain oma blogini, mutta kun selaatte vuodesta 2011 tähän päivään, suurin osa on mun ja Jennan yhteistä blogin kirjoittelua!

1234578

Alkuun meidän blogi sai kymmenittäin mitä ihanempia kommentteja, positiivista palautetta, hymyä. Sain siitä itse varsinkin motivaatiota tehdä tätä enemmän ja enemmän. Yläasteella ollessa, tämä blogi oli paikka, jonne kaikki kirjoitettiin. Jokainen liike, jokainen tekeminen. Yksityisyyttä ei juurikaan suojattu, koska ei koskaan ollut kuullut mitään pahaa, kaikki ruudun toisella puolella olevat oli ihania. Ainakin ajattelin niin.

9101113141617

Kaikki muuttui vuonna 2012>, kun suunta kävi itsellä kohti lukiota. En tiedä levisikö blogi uusien ihmisten luokse, vaiko ne ihanat vanhat kommentit muuttui kamaliksi haukkumisiksi. Lukion aikana kirjotellessa blogi sai ehdottomasti eniten negatiivisia kommentteja, joista kaikki ei todellakaan ollut rakentavaa palautetta, vaan suoranaista haukkumista ja juoruilua. Mä olen aina ollut vahva ihminen, mutta voitte kuvitella miltä tuntui kun kaikki oli alkuun niin ruusuista ja hienoa, ja yhtäkkiä anonyymit hyökkää kimppuun ja sitä itse alkaa miettiä omaa elämää.

Lukion ekalla mä mietin yhdessä vaiheessa vakavasti, että lopetan blogin kirjoittamisen. Osasyynä oli se, ettei aikaa ollut enää, mutta vahva tekijä oli kuitenkin se, että oli tunne siitä kuinka kaikesta kirjoittamastani saa jotain pahaa sanottavaa aikaan. Onneksi en päättänyt siihen pisteeseen lopettaa, paska makuhan siitä olisi suuhun jäänyt.

Mä aloin lukion toisella, 2013 vuonna oikeastaan vähentämään tietynlaisten kommentien julkaisemista blogissa, jolloin ne myös alkoivat loppumaan. Mä myös asensin blogiin stalkkeriohjelman, jonka kautta näen kuka minkäkin kommentin mulle kirjoittaa. (yep, aika ahistavaa). Mutta se auttoi. Mä näin joidenkin satuttavien kommentien kirjoittajat, tai oikeastaan paikkakunnan ja lopulta asennoiduin niihin kommentteihin täysin erilailla, kun huomasin suurimman osan kommenteista tulevan omalta asuinpaikkakunnaltani. En enää ottanut pahaa sanottavaa itseeni, nauroin enemmänkin, sillä tiesin itse millainen olen ja tiesin että ruudun toisella puolella on myös teitä ihania, joidenka kommentit on arvokkaampia kuin niiden jotka keksii aina vaan jotain pahaa sanottavaa. Mä en lopettanut bloggaamista siihen pisteeseen kun tuntui että koko internetin anonyymikommentoijat hyökkää mun kimppuun, vaan vaihdoin asennoitumista ja kasvoin henkisesti. Jos mä olisin yhtään herkempi ihminen mä olisin varmaan saanut jonkin sortin masennuksen, niin karua on nykymaailman nettikäyttäytyminen. Mutta kiitos kovan luonteeni, otin kaiken tuon lopulta vain oppina ja kasvoin.

Jotenkin myös tuntuu, että tuohon aikaan lukijakunta oli saman ikäistä kun minäkin olin ja tuohon ikään oltiin juuri siinä iässä kun kaikkea kokeillaan, sääntöjä uhmataan ja sosiaaliseen mediaan jumitutaan. Kaikki sosiaalisessa mediassa, kaikki. Helppo jättää ilkeä kommentti, helppo puhua anonyymin takaa. Se oli uutta kaikille, joten en ihmettele joidenkin kamalaa käyttäymistä. Mutta näin tiivistetysti, kiitos teille jotka olitte niin kamalia, enpä mä olis tälläinen nyt ilman teitä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin :-D.

1819202123

Mä oon aika varma ettei kenenkään bloggaajan bloginkirjoittelu oo ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Mulle se pahin aika oli vuosina 2012,2013,2014. En tiedä näkyikö se postauksista, mutta olin ehkä hieman varautunut, tai päinvastoin kerroin asioita turhankin avoimesti. Ilkeitä kommentteja tulee aika ajoin edelleen, ja se on ihan fine kun niidin osaa asennoitua oikein. Mua harmittaa tottakai saada jotain aivan shittiä kommenttiboksiin, mutta toisaalta se aina herättelee ja muistuttaa siitä, miten tulee asennoitua ihmisiin joilla ei ole mitään muuta kuin pahaa sanottavaa. Pienenä otin itseeni, nykyään en jaksa edes välittää. Koska anonyymit on aina anonyymejä, ja jotkut anonyymeistä ilkeitä, koska se vaan on niin helppoa. Helppoa on tämä maailma nykyään.

Ilkeät kommentit sai mussa aikaan paljon henkistä kasvua. Opin tuntemaan itseäni paremmin, kun vertasin ilkeitä sanomisia omiin tuntemuksiini ja huomasin tietäväni itse paremmin, (luonnolisesti). Opin myös mitä blogiin kannattaa kirjoittaa mitä ei. Ei liikaa henkilökohtaisuuksia, varsinkaan sellaisia mistä joku voi vetää herneen nenään ja avautua anonyymisti ilkeään sävyyn. Tavallaan omalla kirjoitustavalla pystyy paljon vaikuttamaan siihen onko vastaanotto mukava vai ilkeä.

Musta kuitenkin tuntuu, että nyt kun bloggaaminen on kasvanut valtavasti ja blogeja kirjoittaa melkein jokainen vastaantulija, niin ei kommentointikaan ole enää niin negatiivista ja satuttavaa. Ootteko yhtään samaa mieltä? 
Ainakin voi ajatella niin, että kun itse kirjoittana vanhenee ja kasvaa, samalla lukijatkin kasvaa ja ehkä ne ilkeilijätkin huomaa, ettei ilkeily kannata..

24252627

Vaikka tää kaikki ehkä kuulosti todella negatiiviselta, halusin todella vain kertoa omasta näkökulmastani sen, kuinka tämä todella muuttaa. Mä olen ottanut kaikki muutokset vastaan positiivisesti ja ilman blogin kirjoittamista olisin aivan erilainen. Tää on kasvattanut, opettanut nettikäyttäytymisestä PALJON, lisännyt itsevarmuutta ja itsetuntemusta. Bloggaaminen on tuottanut paljon iloa, kiitos ihanien lukijoiden, tää on tuottanut myös surua, ahistusta ja itkua, mutta isossa mittakaavassa eniten tää on antanut ja opettanut positiivesti. Henkisen kasvun lisäksi, bloggaamisen ohella itsestä uutta oppiessa on muuttunut myös ulkoisesti ja paljonkin. Kuten näistä kamalista kuvista voi huomata :-D

Mä jotenkin koen että blogimaailman ilkeä aikakausi on ohi, ainakin nyt täysi-ikäisenä. Varmaan samanlaista ilkeilyä nähdään nuorempien blogeissa ja muissa sosiaalisissa medioissa, ja mä toivon, ettei se aiheuta kellekkään mitään suurta harmia vaan kasvattaa. Mitään muuta en toivo. Mutta karua on nykymaailma, karua on se miten helpoksi netissä oleminen tehdään, kuinka helppoa on olla kasvoton ja sanoa jotain kamalaa.


Mä olen maailman iloisin siitä, että aloitin vuonna peruna blogia kirjoittamaan. Blogi oli hirveä, mutta mulle tärkeä, niinkun on edelleen. Reilun 5 vuoden aktiivisen bloggailun aikana tästä on tullut itselle se yksi tärkeimmistä asioista, vaikka jossain vaiheessa tämä tuntui isolta virheeltä. Oon oppinut paremmaksi kirjoittajaksi, mistä on ollut hyötyä koulussa. Oon oppinut ottamaan parempia kuvia, mikä on kasvattanut mielenkiintoa valokuvaamista kohtaan, mikä lisännyt mielenkiintoa tehdä sitä joskus vaikka työksekkin. Ilkeät kommentit on kasvattanut, tehnyt musta paremman ihmisen. Positiiviset ja tsemppaavat kommentit on kertonut sen, kuinka tätä ei kannata todellaakan lopettaa, tätä on hyvä tehdä. Vuodet on opettanut myös sen, mikä mulle sopii mikä ei, oli sitten kyse niinkin pinnallisesta asiasta kuin ulkonäkö. Bloggaaminen on opettanut paljon näitä kaikkia enemmänkin, ja tulee opettamaan vielä lisää ja lisää. Tätä mä en lopeta, vaikka tämä postaus täyttyisi sadalla ilkeällä kommentilla, enää mua ne ei kiinnosta.

Kiitos ja aamen kun tähän olen ryhtynyt. Ja kiitos teille jotka ootte olleet ihania ja rehellisiä, ja varsinkin te jotka ootte ollu mukana alusta asti. Mä tiedän että teitäkin sielä on!! Te ootte osasyynä siihen miksi tää antaa mulle paljon. Tulee antamaan vielä jatkossakin..
Sellaisia ajatuksia tähän viikon loppuun! :-)


Muistatko sä blogimaailman ilkeän aikakauden? Mitä ajatuksia tää teksti herättää?
Ja hei, jätä negatiivinen kommentti ihan rauhassa, mä osaan vastaanottaa sen rakentavasti jos se on rakentavalla ajatuksella mullekkin jätetty :-) Ei tän kuulukkaan olla yhtä ruusuilla tanssimista, mutta yhdessä tästä voi tehdä niin mielekästä kuin haluaa! 

Pusuja, hiljenen. Jännityksellä tämän julkaisen.

Friday, 22 January 2016

NOPEA ARKINEN MEIKKI

Mä tykkään ihan hirmusesti meikkaamisesta, laittautumisesta ja ylipäätänsä valmistautumisesta! Mutta vain silloin kun mulla on aikaa.. Yleensä aikaa on vain viikonloppuisin, tai iltaisin illan menoihin valmistautuessa. Todella harvoin sitä aikaa on kouluaamuisin, voi kumpa olisikin. Tästä johtuen mut näkee erittäin usein ilman meikkiä koulussa ja muualla. Aamut vaan ei ole se mun juttu kun kyse on laittautumisesta :-D Kadehdin suuresti teitä, jotka kerkeätte aamuisin laittautua kunnolla! Mä kun painan yleensä vaan torkkua ja loihdin lookkini kiireessä.

Mutta onneksi näille kiireisille aamuille oon kehittänyt luottomeikin, jonka aikaansaamiseen menee ihan maksimissaan 10 minuuttia. Joskus tulee käytettyä vain muutamaa tuotetta näistä, esim kulmakarvageeliä ja thats it. Mutta kun pistän töpinäksi ja haluan näyttää ihmiseltä, niin tällä rutiinilla sen saan aikaan nopeasti!

8

Iät ajat mun lempparina toiminutta Cliniquen meikkivoidetta levitän vain silmänalusille ja ongelmakohtiin. Nyxin concealerilla korjailen vielä tarvittaessa lisää.

7

Koko kasvoille sudin puuteria, joka alkaa elää jo viimeisiään. Puuteri ja kulmakynä on ainoat tuotteet jotka lähtee aina mukaan kouluun, kaupungille ja muualle, meikin korjaulua varten.

Jos sulla on suositella jotain suht edullista hyvää puuteria, niin kerro mulle siitä!!

126

Kevyesti teen arkenakin korostuksia ja varjostuksia. Eniten käytän contour kitin sävyjä banana ja java.

34

Ennen mun arkimeikkiin ei kuulunut poskipuna, mutta nykyään käytän sitä melkeen enemmän kun aurinkopuuteria. Nyxin blushia poskipäille ja jos huvittaa, laitan vielä varjostusten päälle Joe Blascon puuteria, joka toimii mulla tummimman sävynsä ansiosta loistavana aurinkopuuterina!

2

Kulmat on se vaihe meikistä. joka vie varmaan meistä jokaisella eniten aikaa. Ilman kulmien laittoa, mun meikkaamiseen menis varmaan 2 minuuttia aikaa! Jos en jaksa alkaa tekemään pikkutarkkaa työtä, käytän pelkästään maaaaaailman parasta Maybellinen brow drama kulmakarvageeliä. Saan tuolla niin kivat kulmat parilla sutauksella, joten kiireessä suosin tuota erityisesti.

Tykkään kuitenkin lähes aina käyttää alle ensin tuota hehkuttamaani brow wizia. Ihan huippu tuote tuokin!

14101

Mun arkinen meikki on valmis, kun oon pari kerrosta laittanut luottoripsiväriä, Maybellinen Colossalia. Tästä en luovu, ennen kun oikeesti joku pakottaa kokeilemaan jotain muuta :-D Hahah..

9

Alle kymppiminsan meikki on siis valmis ja oon valmiina lähtöön! Joskus laukun pohjalle lähtee mukaan myös huulipuna, jota laitan sitten koulussa kunhan kerkeän. Pitäis varmaan opetella heräämään aikaisemmin, antaa itselle sitä aikaa mutta eih. Mä nukun mielummin..


Miten te luotte teidän arkimeikin nopeasti? Kauanko teillä menee aamuisin siihen aikaa?

Thursday, 21 January 2016

EI MIKÄÄN TALVIPUKEUTUJA

15261214

Oonko ainut kuka ei osaa pukeutua talvella? Tällä tarkoitan siis sitä, että pakkasen kiusaamana masennun aina pukemaan päälleni jotain super lämmintä ja rumaa tai TYLSÄÄ. En osaa pukeutua talvella, en ainakaan näillä kahdenkympin pakkasilla. Päälle on tällä viikolla eksynyt pelkkiä kollareita ja isoja neuleita. Pipo päässä on myös menty koska a.) en jaksa laittaa hiuksia, tuntuu että ne on myös kokoajan ihan sähköiset, b.) koska juurikasvu on niin karsea, enkä edes tiedä mitä tehdä sen suhteen..
Meikitön on myös ollut naama, pimeys ja kylmyys ei motivoi oikein laittautumaan, joten hahah. Todetaanko vaikka nyt näin etten ole yhtään talvi-ihminen. Kevät ja kesä, pliis tulkaa jo.
Äsken kuitenkin pyörähdettiin Lanen kanssa kaupungilla, joten oli pakko tsempata ja laittaa hieman ripsaria ja kollareiden sijasta farkut jalkaan. Otettiin myös muutamat kuvat, mutta en tykkää näistä kyllä yhtään kun asussa ei ole mitään ihmeellistä, eikä kylmässä myöskään ollut kiva hyppelehtiä. Valitanko vaan?

Heheh, noo onneks ollaan jo "paremman" puolella, aurinko valaisee pidempään, pakkasten on luvattu laskea ja pian ollaan jo helmikuussa, josta ei olekkaan monta kuukautta lämpöön. Mä vähän veikkaan että masentelen tätä kylmyyttä lähiaikoina kesäisten kuvien parissa. Varautukaa :-D Nyt kuitenkin lopetan höpöttämisen ja katselen vaikka niitä kesäisiä kuvia. Tyhmä talvi. Heippa.

Monday, 18 January 2016

PÄIVÄ MUN MATKASSA / PARI SANAA KOULUSTA

1

Kivaa alkanutta viikkoa! Kuten toivottu, nyt olis aika kurkistaa yhteen mun arkisista päivistä. Enjoy!

Viikko alkoi ihanasti pitkään nukkuen, mulla koulu alkoi vasta 12.15 joten nukkua sai lähemmäs 11. Mä tosin heräsin jo ekan kerran kahdeksalta soittamaan aurinkomatkoille, sillä eilisen varauksessa kävi jotain häikkää. Nyt ilmeisesti kuitenkin kaikki ok ja matka tyttöjen kanssa varattu!

2

Selailin rauhassa instagramin, viestit, snapchatin jne läpi ja nautiskelin siitä ettei väsyttänyt ja siitä kuinka ihana auringonpaiste valaisi meidän makkarin. Keittiön ikkunasta oli myös kiva talvinen pakkasnäkymä.

3

Sängystä ylös jaksoin kuitenkin nousta vasta 11.30 aikoihin ja päätinkin siinä samalla ettei tänään ole panostuspäivä :D Myöhäisen aamun vuoksi tein myös hieman ruokaisampaa "aamupalaa", leipäkoneella leipiä ja iso kupponen teetä. Maanantaisin meidän jääkaappi ammottaa aina tyhjyyttä, kun viikonloppuna ei olla oltu kotona joten ei ollut kovin ihmeellinen herkkuhetki.

4

Vaikken laittautunut ja päälle vedin ensimäiset vaatteet mitkä käteen osui, niin silti meinasi tulla kiire. Onneks meiltä kävelee koululle ihan muutamassa minuutissa, joten kerkesin hyvin. Koulua kohti lähin pakkanen kaverinani kävelemään vähän jälkeen 12.

5

Tähän mennessä mulla on koulussa ollut mm. markkinointia, talousmatematiikkaa, laskentatoimea, viestintää, tieto- ja viestintätekniikkaa, ruotsia, espanjaa, virtuaalistayritystoimintaa ja muutamaa muutakin kurssia, joita juuri nyt ei tule mieleen. Tänään koulupäivä sisälsi vain jälkimäistä, eli virtuaalistayritystoimintaa. Sen parissa tunnit alkaa aina yhteisellä aloituksella isossa luokassa jonka jälkeen siirrytään oman ryhmän kanssa omiin tiloihin.

6

Mitä on virtuaalinenyritystoiminta?

Nimi sen jo kertoo. Eli perustimme syksyllä liiketalouden alottaneiden kanssa 22 virtuaalista yritystä. Jokainen sai keksiä idean, lähteä toteuttamaan sitä ja oppia yrityksen pyörittämisen vaiheet. Toiminta on siis täysin samanlaista kuin oikeilla yrityksillä, meidän yrityksillä vaan ei pyöri oikeaa rahaa eikä mikään ole oikeasti perustettua. Mutta kaikki asiakirjat ja sopimukset ollaan käyty läpi, sekä liiketoimintasuunnitelma tehty. Tää kaikki saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan todella kamalalta, mutta tää VY- toiminta on parasta tässä koulussa, ihan heittämällä!

Meidän yritys on Vy Project X Oy, ja me toteutetaan juhlia asiakkaan toiveiden mukaan, räätälöidään juuri sellaiset kekkerit kuin toivotaan. Tän parissa on ollut todella kiva toimia ja on tullu huomattua paljon asioita yrityksen pyörittämisestä, mitä ei todellakaan tiennyt!

En tiedä onko muissa AMK liiketalouden tutkinnoissa tälläistä samaa, mutta meillä on ja voi että oon tykänny. Meidän yritykseltä löytyy myös instagram ja tullaan toimeen niin hyvin että maanantaitkin on helppoja kun tietää viettävänsä päivän kivojen tyyppien kanssa.
Alla näette myös videon, joka tehtiin yritysten esittelytapahtumaan. En tiedä ymmärrättekö mitään, mutta katsokaa jos kiinnostaa.

7

Juh, se siitä. VY loppui meillä n. 15 aikaan. Aikaa sille oltiin varattu 12-16, mutta omaa tahtia tuolta saa aina poistua kun on valmis. Tänään meillä oli aiheena messusuunnitelman teko, sillä ensiviikolla virtuaaliyrityksillä on messutapahtuma.

8

Kotia tulin siis kolmen maissa ja heti ensiksi halusin tehdä jotain hyvää välipalaa. Koska kaapista ei löytynyt juuri mitään kivaa, sovelsin ja sain aikaiseksi oikein hyvät smoothiet mulle ja Lanelle. Mansikkajäätelöä jota löytyi pakasteesta, jäisiä mansikoita ja loraus maitoa. Nami!

Lane lähti töihin ennen neljää ja mä jäin hetkeksi OC:n pariin. Oon ihan koukussa kyseiseen sarjaan :D Viiden maissa hyppäsin valkkukaverini kyytiin ja suunnattiin pitämään valmentajien/jojon kesken palaveria. Ja jos joku siis ei vielä tiennyt, valmennan tällä hetkellä Crocodiles Emeralds naisten joukkuetta.

9

Palistelun jälkeen tulin kotia puoli seitsemän maissa ja ensitöikseen tein itselleni ruokaa. Mä olen maailman surkein keittiössä, mutta en sentäs ihan tunaroinut ja sain aikaiseksi syötävää ruokaa :-D Jälleen OC: ystävänä ja lautanen tyhjeni varsin nopeasti!
Nyt oon oikeastaan vaan löhönnyt, suunnitellut huomisia treenejä ja hieman miettinyt myös koulujuttuja. Maanantaista puuttuu enää suihku ja nukkumaan meneminen. Voisin kuitenkin näin loppuun todeta, että normaalia parempi maanantai takanapäin!

Mitä mieltä olitte tälläisestä päivä mun matkassa - postauksesta? Jatkoon vai ei?