Thursday, 3 October 2013

Esiintymispelko

Jatta: Halusin tulla tänään kirjottamaan teille jotain poikkeavaa. Yleensä en kirjota mitään syvällisiä asioita, koska pelkään että aiheutan omilla mielipiteillä liikaa negatiivisia asioita ja yksinkertaisesti en halua mitään sotaa mistään mun omasta mielipiteestä. Koin kuitenkin että tästä aiheesta voin kirjottaa ihan mitä vaan! Ja tosiaan, tää ei välttämättä kiinnosta niitä ihmisiä ketä tää ei koske, mutta mua koskee ja varmasti muutamaa monta muutakin lukijaa. Esiintymispelko

Mitä mä tarkotan esiintymispelolla. Tarkotan tilanteita joissa joutuu ison ihmisjoukon eteen puhumaan, kaikki kuuntelee ja kattoo sua, on hiljasta ja jokainen sun sana ja teko arvioidaan. Sun sanat arvioidaan, se miltä sä näytät arvoidaan, sun liikkeet, sun virheet. Mä yksinkertaisesti pelkään olla ihmisten edessä puhumassa. Yksi iso esimerkki on esitelmät. Tästä oon puhunu ennenkin jossain ja moni saattaa jo siis tietää tän mun esitelmien pitämis kauhun... Oon oikeesti sosiaalinen ihminen monet mut tuntevat tietää sen ja en oo melkee yhtään ujo! Mutta se tilanne että pitää puhua yksin ihmisten edessä, varsinkin jos monet tuntemattomia, saa mut oikeesti tärisee pelosta. Ja ei tätä ennen ollu, tää on tullu vasta viimevuosina.


1380522_667677033242367_2049509273_n

Ala-asteella pidettiin aina esitelmät yksin, mä tykkäsin pitää esitelmiä, esiintyä ja olla aina äänessä. Tykkään mä edelleen olla äänessä mut joo tajusitte pointin :-D Ala-asteella se oli helppo juttu, ootin aina et pääsin luokan eteen ja homma suju ku naulattu, mutta yläasteella kaikki sit muuttu. Nykyajan nuoriso on tosi arvostelevaa ja ihmiset huolehtii liikaa siitä mitä muut susta ajattelee ja on mieltä. Niin teen minäkin ja varmasti moni muu.
Yläasteella pidin kerran enkun esitelmää, aihe oli mulle tuttu ja helppo ja en jännittäny sitä yhtään. Mutta koska en oo hyvä enkussa, en todellakaan kuulostanu hyvältä ja luokka alko nauramaan mulle, jopa mun kaverit. Suurin osa oli kyllä poikia ja sinänsä ymmärrän, yläasteella pojat oli ihan lapsellisia ja ärsyttäviä. Mä kuitenkin menin paniikkiin, en mä tiedä kuinka vahva ja rento tyyppi pitää olla et tollasessa tilanteessa voi vaa nauraa itellee ja jatkaa chillisti. No mä en kuitenkaa todellakaan ollu enää chilli, mä alon tärisemään ja sönköttämään, tunsin kuinka kuumotus nous mun kasvoille ja lopulta kuulin kuittia "minkä värinen on paloauto yms" ja onnekseni esitelmä oli pian ohi. Mä suutuin niin paljon meijä luokkalaisille, mua ahisti.


Sinänsä tollasesta vois olla iisiii päästä yli, ei oo mikää maata kaatava juttu ja kaikil käy joskus virheitä. Kuitenkin aina kaikissa sen jälkee olevissa esitelmissä olin enemmä peloissani ja kaikki samat ahistuksen reaktiot tuli esiin heti kun aloin puhumaan. Monet sanoo aina mulle et Jatta chillaa, valmistaudu hyvin ja ota rennosti, "ei ketää edes kiinnosta mitä sä puhu". Toi on totta! Mutta jotenkin mulle on vaan jääny päälle se kuinka pitäis olla täydellinen ja yksikin virhe saa luokan nauramaan yms.


1375117_667676873242383_471358822_n

Nykyään oon lukiossa, lukiossa ei oo yhtä pellee porukkaa (mun mielestä ei ainakaan suuremmin) ja en oo vielä kertaakaan joutunu pitää yksin esitelmää. Tavallaan oon jo päässy tosta vähän yli, mutta silti luokalle puhuessa varsinkin kun monesti yli puolet randomeja, alan ahistua ja tulee olo että mua arvostellaan. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti et mulle on tullu tällänen koska se haittaa mua joskus ihan muunkinlaisissa tilanteissa! En uskalla olla sanavalmis höpöttelijä, koska pelkään että sanon jotain väärää ja saan kuulla siitä. Asiahan ei todellakaan ole enää niin, uskon että ei kovin montaa kuuntelijaa hirveesti kiinnosta se jos tekee virheen. Mutta pelko mikä pelko...


Mä valmistaudun hyvin esitelmiin, saatan kotona esittää sen porukoille ja harjotella etukäteen paljon, mutta se on ihan eriasia puhua tutuille, joille sun virheet ja kaikki on jo tuttuja, täysin eriasia. Koulussa kuitenkin esitelmän tullen se sama ahistus tulee esille, edellisiltana en yleensä saa edes nukuttua! Kaikki on hyvin vasta sitten kun oon pitäny esitelmän.


Mulla on menny lukiossa esitelmät hyvin, ne on pidetty ryhmissä ja aiheet on aina kiinostanu mua ja niistä on ollu helppo puhua. Mutta tiedättekö sen tunteen mikä valtaa kropan kun alat puhumaan, kaikki kattoo sua, hiljasta, pelkkä sun ääni. Se on pelottava!! Tähä väliin, kuulin kerran hyvän vinkin jos pitää esitelmää. Pitää kuulemma ajatella yleisö istumassa alasti, varmasti on hauskaa edessä höpötellä yksinään.


Tiiän että esitelmien pitäminen on monille tosi helppoa ja rentoa ja taas monille pelottava ja ahistava kokemus, tiiän meijän koulusta muutamia ihmisiä ketkä erityisjärjestyleineen saa jättää esitelmien pidon välistä koska eivät yksinkertaisesti kykene siihen! Mä toivon että en koskaan joudu sellaseen tilanteeseen, että en pysty menee luokan eteen puhumaan. Vaikka monesti ennen esitelmää tekis mieli juosta karkuun :-D Saatan kuulostaa tosi lapselliselta ja säälittävältä ku puhun tästä aiheesta, mutta mulle toi on iso juttu ja se vaikuttaa muhun tosi paljon! Musta ei yleensä huomaa että jännitän, ennenkun alan tärisemään ja muuttaamaan väriä. Se se vasta noloa onkin.


1233048_667676859909051_1122649162_o

Mulle on ihan sama mitä ajattelette musta kun puhun tästä ja kerron mitä mä koen, mua tavallaan ahistaa kirjottaa tästä sillä tiedän monia meijän koululaisia jotka lukee tän varmasti ja jatkossa kiinnittää enemmän huomiota mun esitelmien pitoon, ihan sama. Mä halusin vaan jakaa tän avoimesti ja tavallaan helpoituin taas pienen askeleen enemmän. Mä en lähteny hakee tällä mitää erityistä, halusin vaan jostain syystä kirjottaa tästä. Toivon että tää herättää keskustelua kommenttiboksiin, oon valmistautunu niin paskaan kuin positiiviseenkin kommentiin ja otan enemmän kuin mielellä vinkkejä vastaan ja haluan kuula teijän tarinoita. Tää ei oo mikää harvinainen asia, tästä samasta kärsii moni muukin joten pitäkää mua vielä ihmisenä. Pusipusi ja moikkaaaaaaaaa

49 comments:

  1. Anonymous3/10/13 19:45

    Tosi kiva postaus! Must on jännää että tosi moni mun kaveri/tuttu on sanonu että pelkää esiintyä luokan eessä vaikka ne muuten vaikuttaa tosi itsevarmoilta. Et todellakaan oo ainoo jolla on tuo. Ite tykkään hirveesti puhuu luokan eessä ja mun unelma ois että musta tulis radiotoimittaja tai juontaja. Ootan aina innolla että pääsen puhumaan mutta sitten kun se tilanne on niin mun äänirupee värisemään ja sitten meen paniikkiin. Punastun kans tosi helposti mutta sitten yritän ottaa sen vaan harjoituksena. Mutta niin tää oli kiva kirjotus ja vaikutat tosi mukavalta suhun ois kiva tutustuukkin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitoksia! tule ihmeessä tutustu u :)

      Delete
  2. Anonymous3/10/13 19:45

    esitelmät luokan eessä on vaa jotain niiiiiin kamalaaa ja mäki alan helposti sönköttää ja sit tuntee ku alkaa poskia kuumottaa ja tuntuu et menee ihan tulipunaseks ja ei pysty aattelee mitää muuta ku et kaikki arvioi sun tekemisiä kokoajan... ja tosiaa nii moni kärsii tosta samasta (esim mä..) nii tää jotenki helpotti ku nyt tietää et ei oo tosiaan yksin ja et noin tunnettu bloggaajakin uskaltaa puhuu tosta :) ihan superhienoo et julkasit tälläsen postauksen !

    ReplyDelete
  3. Liianki tutulta kuulostaa.. Mä meen iha paniikkiin ku pitää alkaa pitää just jotain esitelmää ja sit alkaa kuuntelee omaa ääntä ja menee iha sekasi :D mul on viel se et ku hermostun alan nauraa..eli monet kerrat on yksin naurettu siellä luokan edessä..xd

    ReplyDelete
  4. Mä tiiän mistä puhut ! Ihana postaus Jatta :)

    ReplyDelete
  5. Anonymous3/10/13 19:49

    Vau, mä päätin jo otsikosta et ei mä en kommentoi omia kokemuksiani mut nyt on pakko.. Ite oon harrastanut kaikenmaailman tanssia, musisointia, teatteria ja mulle on aina ollut maailman ihanimpia hetkiä ne kun oon näyttämöllä yksin vetämässä repliikkejä ja kaikki sieltä katsomosta katsoo kun mä puhun. Ja tukioppilaana mulle oli ihan normaalia jos puhuin yksin 200 päisen yläaste yleisön edessä yksin jostain turhasta, eikä mua jännittänyt yhtään ne katseet tai arvostelut, mä vaan nautin.

    Noh n. vuosi-kaksi sitten yhtäkkiä kaikkien esitelmien pitämisestä tuli ihan painajaisia. Ja todennäkösesti just tän arvostelun takia, sillä lukion alussa aloin entistä enemmän miettimään muiden mielipiteitä jne.. Pahimpana muistona varmaan lukion ykkösen puhekurrsin esitelmä kun muistan ne kaikki mun täriseviin jalkoihin porautuvat katseet ja kuiskutukset naapurille.. Mä niin ymmärrän mitä tarkotat. Toivon että jokupäivä keksin jonkun loistojutun millä mun ääni ei värise pätkääkään polvista puhumattakaan.

    Vähän pitkä kommentti, mut oli kiva lukea sun kokemuksista ja vähän löytää jotain kehen samaistua :)

    ReplyDelete
  6. Tää oli iha tosi mahtava !! Rispektii et sä pystyt kertoo tästä blogin puolella !:))

    ReplyDelete
  7. Mulla on ihan sama ongelma! Oon ysillä ja esitelmät ym on yhtä helvettiä:D mullakaa ei ollu ala-asteella mitään ongelmaa mut nyt se on tullu! Oon myöskin ihan perus sosiaalinen etten mitenkää ujo.
    En tiiä lohduttaaks tää mut et oo ainakaa yksin sun ongelman kaa!
    Ja ens kerral ku pidän esitelmää vois kokeilla ajatella tot et yleisö on alasti, kiitti vinkistä:D

    ReplyDelete
  8. Mulla on melkein ihan sama juttu kun sulla. En pidä ollenkaan pitäämään esitelmiä, erityisesti jos ne ovat suomeksi tai englanniksi (äidinkielini on ruotsi). Tosi kamala kuulla että sun luokkalaiset rupesivat nauraa sulle, en olisi itse kestänyt seistä siellä! Toivottavasti sun pelko menee ihan ohi :) Itse luullen että vaan pitää uskalla puhua enemmän yksin luokan ääressä, vaikka ei olisi kivaa, niin että pelko menisi ohi! Anteeksi jos mun suomenkieli on ihan surkea :D Pusi! :)

    ReplyDelete
  9. Anonymous3/10/13 20:03

    Tiiän ton tunteen niin hyvin! Itse olen seiskalla ja jännitän iha järkyttävästi kaikkia esitelmiä yms. Siis jos vaikka ruotsin tunnilla pitää vaan sanoa joku vastaus niin siinäkin tulee tuo sama tunne mutta vähän lievempänä. Mä en kyllä punastu mutta kädet hikoo tosi paljon ja sit jos sönkötän niin alan nauramaan, sillä oon niin jännittyny. Ja kaikista pahimmat on viaraan kielen esitelmät sillä niissä sun vielä pitää lausua hyvin. Ei mitkään bilsan esitelmät ole niin hirveitä varsinkin jos aihe on edes vähän kiinnostava. Toivottavasti alat pikkuhiljaa pitämään esitelmien pidosta. :)

    ReplyDelete
  10. Anonymous3/10/13 20:03

    Et todellakaan ole yksin ton kanssa! Mullakin alkoi tulla toi esiintymispelko joskus yläasteella. Ahistaa jo pitkään ennen sitä esitelmää sen teko ja en haluais ees paneutua koko asiaan kunnolla, haluaisin unohtaa sen!

    Alotin just lukion, oon joutunut pitämään jo yhden esitelmän yksin. En oikeasti edes muista miten se meni! Ei se ainakaan kovin pitkä ollut, mutta inhosin niin paljon ja haluaisin kovasti oppia olemaan rennosti luokan edessä. Viime aikoina mulle on tullut myös se, että menen ihan punaiseksi kun joudun olla ihmisten edessä, sitä ei ole ennen tapahtunut. Toivon oikeasti että se menee ajan kanssa ohi ja kaikki tulis helpommaksi... En usko että ikinä alan nauttimaan esiintymisestä, mutta haluaisin että saisin asiani sanottua selvästi, enkä kävis vaan pari sekkaa puhumassa siellä. Kuitenkin, kun itse ajattelee muiten esitelmien katsomista, en koskaan kiinnitä hirveän tarkkaa huomiota heidän esitelmiinsä, enkä virheisiin. Ja jos kiinnitänkin, niin en kyllä yhtään muista jälkeenpäin. Mutta sitte kun itse menee sinne eteen, niin tuntuu että muut varmasti katsovat jokaista liikettäni ja naureskelevat sille vielä pitkään sen jälkeen.... tuo ei kyllä ole totta, mutta minkä sille voi jos omat (tyhmät) vaistot sun muut väittävät vastaan.

    En kyllä ymmärrä jos joku tulee tänne haukkumaan tätä asiaa, tää on oikeasti ihan hirveän iso probleema niille, jotka tästä kärsivät. Mä oon viettäny niin monta iltaa sängyssä pohtien ja miettien tätä asiaa. Ryhmässä esitelmien teko ei todellakaan ole niin inhottavaa, päähuomio ei ole itsessä koko ajan, joten se ei ole niin pelottavaa.

    Toivon että sinä pääset jännityksestä eroon ja toivon että itsekin pääsisin. Tai ei, ei jännityksestä tarvitse päästä eroon, sehän on ihan hyväksi, mutta siitä että ei tulis semmonen epämiellyttävä ja inho sitä esiintymistä kohtaan vaan vois ihan vapain mielin mennä sinne eteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos ihana kommentti! samoin sulle tsemppiä !! jep (::

      Delete
  11. Musta oli kivaa lukee tätä, kirjotat ihanan rennosti tai sillee! :D
    Mulla oli täl viikolla yks esitelmä (ja iha ryhmässäki vielä), ja vaikka olin harjotellu mielessäni kaiken mitä sanon ni menin silti iha lukkoon. Siinä mä sitte naurahtelin hermostuneena ja sönkötin että tuota juu niin että sitähän mitähän mun piti nyt sanoo ja sillee öö.
    Mä oon oppinu olee vähemmän stressaamatta siitä esiintymisestä etukätee, mut ootappa sit kun tulee se hetki ku pitäs vaan mennä pokkana siihen ja selittää silmät pyöreenä istuville luokkakavereille jostain jutusta ni ei tuu ei sitte mitää. :--D
    Mut aina voin sanoo että kuinka oisin sössiny koko homman, niin mä ainakin yritin!
    Onnistumisii ootellessa.... :DD

    + Oot tosi kaunis! :)

    ReplyDelete
  12. Anonymous3/10/13 20:18

    Jatta! mulla oli ihan sama koko yläasteen, ääni väris ja tärisin ja naamaa kuumotteli. Alotin amiksen tänä syksynä ja meillä on ollu amiksessa nyt ainakin viis esitelmää, ja ne jännitti aluks ihan sikana. Uus luokka, ihan uudet aiheet yms. Mut nykyään mä melkeen tykkään pitää esitelmiä ja osaan olla rento niissä! pointti oli se, et tekemällä oppii ja tottakai ekat kerrat jännittää mut siihen tottuu ;)

    ReplyDelete
  13. Anonymous3/10/13 20:26

    Itteeniki jännitti joskus mut sitku vaa just harjottelee ja ottaa rennosti nii kyl se siitä! Tosiaan useinkaa ei sua edes kuunteleku puol luokkaa. Ja joku keksii aina jotai negatiivista :/

    ReplyDelete
  14. wau, ihana teksti ! meijän pitää nyt lukion vikalla tehä liikunnassa aine jostain aiheesta, joka liittyy liikuntaan tai hyvinvointiin ja liittyy omaan henkilökohtaseen elämään.. luettua tän tekstin sain kunnon inspiraation omaan aineeseen ! ite en pienenä pelänny esiintymistä, sillä harrastin tanssia ja sitä kautta sain sitä lavakokemusta... mutta nytten lopetettuani rakkaan harrastuksen, oon alkanu huomaa kuinka itsetunto ja samalla se esiintymisentaito alkaa kadota... kiitos että jaoit tän näin avoimesti blogissas :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :o mahtavaa et sait inspistä!!!!!! kiitos(:

      Delete
  15. Anonymous3/10/13 20:37

    Lukiossa on ihan eri juttu pitää esitelmiä. Porukka on niin paljon 'aikuisempaa' (tai ainakin pitäis olla) eikä kukaan naura. Yks mun luokkalainen sanoi lukiossa ennen esitelmää, että "jännitän tosi paljon esitelmien pitämistä, älkää sit naurako mulle". Yläasteella se ois varmasti aiheuttanut naurunremakan, mut lukiossa ei kukaan nauranut ja se osattiin ottaa vakavasti. Mun mielestä sellanen pienen jännityksen näkeminen vaan jotenki herättää sympatiaa sitä ihmistä kohtaan, se tekee ihmisestä jotenkin inhimillisemmän. Mulla on itselläkin ollut aina tosi vaikeaa pitää esitelmiä ja oon kauhea jännittäjä, mut vuosien mittaan se vaan helpottaa :-)

    ReplyDelete
  16. Anonymous3/10/13 20:41

    ihana postaus, vai voiko tällee ees sanoo. mutta hyvä on!

    ReplyDelete
  17. Anonymous3/10/13 20:42

    Olipa kiva lukee tämmönen erilainen postaus! :)

    Mulla itelläni on kind of sama tilanne. En oo koskaan pitänyt esitelmien teosta tai niiden esittämisestä, en varsinkaan yksin. Olin ala-asteella tosi hiljainen mutta silloin se esiintyminen ei niinkään pelottanut kun oli ollut koko ala-asteen niiden samojen tyyppien kanssa. Ylä-asteella musta tuli paljon puheliaampi ja sosiaalisempi, rohkeampi ja rennompi. Mut samalla tuli just noi paineet, että piti olla prikulleen täydellinen ja alko ahdistaa se kun kaikki katto ja kuunteli.

    Mun ongelma on ihan aina ollut se, että punastun tosi helposti ja mäkin kuulen tota "minkä värinen on paloauto jnejne" ja se ei oikeesti tunnu kivalta :/ oon kuitenkin oppinut nauramaan itelleni mutta silti kammoksun esitelmien ja tehtävien esittämistä koko luokan eessä ja yritän tehä kaikkeni että pystyn pitkittää ja pitkittää sitä esitystä.

    kaikista huonoin tässä on vaan se, että haluan näyttelijäksi tai laulajaksi. Uskon täysillä mun kykyihin ja kun meen esiintymään noiden kahden jutun takia niin se on eri asia miks pelottaa, se antaa sitäpaitsi lisäpuhtia siihen että haluaa onnistua! Mut oon silti aina noiden esitelmien kaa iha kuset housussa.. Tärisen ja hyvä etten melkee itke ja kädet hikoo, sanat takeltelee.. Mut sit kun menee lavalle niin voi ottaa jonkun roolin itelleen ja tuntuu et se ei oo niin suuri juttu jos mokaa.

    Tää on kyllä tosi outo pelko! Ja vaikka kuinka yrittää ottaa kaikkia vinkkejä vastaa ja kokeilla niin ei ne vaa auta :( mut ite oon kokenu parhaaks just ton että oppii nauramaan itelleen ja jos tekee jonkun virheen niin yrittää heittää siihen jotain keventävää sitten. Ja sit se, että yrittää kääntää sen jännityksen vaan hyväks puoleks :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous3/10/13 21:33

      Ja ettei tuu väärinymmärryksiä niin kirjoitin väärin tossa yhessä kohtaa :D eli siis koitan pitkittää ja keksii erilaisii syitä miksi EN voi esittää sitä esitystä ja lykkään joskus sen niin pitkälle ettei kukaa enää muista että mun pitäis esittää se :D

      Delete
  18. Anonymous3/10/13 20:43

    Rakastan sua. Ihanaa et julkistit tän asian. Oon niin ylpee susta. Mul on ihan sama ongelma ja esitelmää pitäessä muistutan paloautoa väriltäni.. Kädet tärisee niin ettei paperista meinaa pystyä lukea.. Pus tsemppiä sulle ♥

    ReplyDelete
  19. Anonymous3/10/13 20:58

    osaan niin samaistua suhu tässä asiassa!! esitelmien ym puheiden pitämine on varmaa kauhein asia koulussa. se tunne on vaa kauheeta kun menee luokan eteen ja jännittää kauheesti ja itekki kuulee miten ääni tärisee ja varmasti kaikki muutki huomaa että jännittää.. mutta sen jälkee on aina nii ihana fiilis ku on selvinny ''pelostaan''. tsemppiä sulle tuleviin tämmösii tilanteisii ja varmasti on luokassa aina joku muuki jolla on tää sama ongelma! oot muuten ihanan luonnonkaunis :)

    ReplyDelete
  20. Anonymous3/10/13 20:58

    sielunkumppani! Mullakaan ei oo aikasemmin ollu mitään suurempaa esiintymispelkoa, se on vaan viimevuosina ilmestynyt jostain. Mäkin kuulen tota ''minkä värinen on paloauto'' paskaa ja sepäs se vasta pahentaa tilannetta ja naaman väriä. Oon myös lukiossa ja muistan kuinka viimevuonna jouduin pitämään jonku kirjapuheen, yritin kaikkea mahollista rentoutuakseni mutta mun jalat vaan tärisi enkä saanu sitä loppumaan. En tiedä johtuuko tää ehkä siitä että erosin mun poikaystävästä vähän aikaa sitte ja se sai itsetunnon laskemaan jonnekin ihan hevon helvettiin ja pahimpina aikoina mua ahdisti tosi paljon olla edes kavereiden seurassa, ja menin ihan paniikkiin jos joku edes katto mua silmiin tai puhu mulle.

    huhhu. Kuitenki ihanaa että kirjotit tosta asiasta, pystyn niin samaistumaan!

    ReplyDelete
  21. Anonymous3/10/13 21:04

    Mäkin ala-asteella tykkäsin olla äänessä pitämässä esitelmiä ja sillee , ylä-asteelle siirtyessä asiasta tuli tosi vaikeeta. En tuntenu paljo ketää ja melki heti alussa piti pitää kirjaesitelmä. Hajottelin reilu viikon sitä ja ku aika koitti en pystyny lukee kunnolla koska tärisin niin paljon. Ja ku pojat oli mitä oli (kaikelisäks meijä luokalla oli vaan 5tyttöö ja 16poikaa) ne huuteli sieltä jotain ja ku lopulta sain lopetettua sen , ni siittä oli jääny traumoja. Nyt oon ysillä ja luokkahenki on paljo parempi ni se esittäminen ei niinkää jännitä koska jos menee vääri ni voi korjata sen ilma et siit tulis ilkeetä nauramista. Mutta nyt oon alkanu jännittää et mitä si ku jatkan muualle. Taas se tilanne. Toivon tavallaa että ysi ei loppus ikinä:D mut tosi kiva et julkasit tän ! Ihana tietää etten oo ainoo !:)

    ReplyDelete
  22. Mulla ei oo erityisemmin esiintymispelkoo, mutta emmä siitä myöskää erityisemmin pidä! Pahinta on just se jos mokaa tai alkaa änkyttämään ja muuttuu punaseksi ja muutki huomaa sen, vaikka ei ois kiinnittäny sönkötykseen muuten sen pahemmi ees huomiota! Punastun tosi helposti ja se on mun pahin "pelko" esiintymisessä! saattaa ehkä kuulostaa tyhmälle mut nii:D

    ReplyDelete
  23. Anonymous3/10/13 21:11

    Mul on toi sama ongelma ja se on inhottavaa ku ei voi mennä luokanneteen ilman et ködet ja ääni tärisee :// Ala-asteel mäki tykkäsin pitää paljon esitelmiä ja se oli tosi kivaa :) mut sit kans tein jonku mokan jossain kohassa että sanoin jotai väärin, ei sitä varmaa olis muut huomannu mut sit yks möläytti sen koko luokalle ja tuntu iha hirveelt seistä sielt luokan ees naama punasen... Mut mun mielest oli kiva et kirjotit täst aiheest ja tietää et muillaki on samanlaisia ongelmia! :))

    ReplyDelete
  24. Ymmärrän sua, mulla oli sama homma ylä asteella välillä jos piti yksin esiintyä. Nyt oon kauppikses kolmatta eli viimeistä vuotta, ja meillä on tuote-esittely koe tulossa. Pitää yksin tehdä ja esittää, ja kaikenlisäks ope kuvaa sen videolle ja katotaan se open kaa jälkeen päi ja keskustellaan mun esiintymisestä! Eli jännittää ihan mukavasti :D Mutta moni meiän luokassa sano että jännittää sitä esiintymistä, mikä on iha normaalii. Tsemppiä sulle!

    ReplyDelete
  25. Anonymous3/10/13 21:17

    jep mulla on myös sama ongelma ja vielä s-vika niin kerta kaikkiaan en tahtois sinne eteen muitten nolattavaks vaikka ei ne enään amiksessa naura mutta en sit tiiä mitä aattelee..mutta väliäkö sillä mutta silti aina tärisyttää ja sydän hakkaa sataa kun pitää mennä esittään hyi!

    ReplyDelete
  26. onneks toi on tosi yleistä, ja viimeistään lukioikäisinä kaikkien pitäis ymmärtää että on ihan normaalia jännittää noita tilanteita.
    Oon ite ihan samanlainen, ja esitysten lisäks punastun muutenki ihan kaikelle, ja se häiritsee mun sosiaalista elämää niin paljon! :D en ikinä ilmaise mun mielipiteitä tilanteissa, joissa koen että joku on asiassa fiksumpi tai parempi ku minä, tunnillakaan en ikinä vastaa kysymyksiin vapaaehtosesti ja pelkään aina että mun mielipidettä kysytään luokassa (varsinkin kun mun koulu on täynnä keskivertoa viisaampia ihmisiä...) Mua harmittaa etten aina uskalla sanoa kaikkea mitä haluisin, koska pelkään että punastun tai sanon jotain väärää. Siinä tulee vältettyä monet sosiaaliset tilanteet. :( En haluais antaa ittestäni tällasta ujoa ja välttelevää kuvaa, koska tiiän etten oikeesti oo sellanen, vaan tosi spontaani ja hauska - sen puolen näkee musta vain harvat, kaikista läheisimmät kaverit.
    On se jännä miten ala-asteella olin niin paljon itsevarmempi, tykkäsin kans pitää esitelmiä ja osallistuin jokaiseen koulun näytelmään yms. , en pelänny näyttää omaa itteeni! Kai se just johtuu siitä että teini-ikäiset on niin arvostelevia ja vertailevia jos ei sovi "tiettyyn muottiin". :/ tulee helposti sellanen olo että on muita huonompi vaikka todellisuudessa suurin osa on varmaan ajattelee just samalla tavalla.
    mut tsemppiä sulle jatta, kiva ku jaoit tän ♥ :)

    ReplyDelete
  27. Anonymous3/10/13 21:25

    ihan normi juttu...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous3/10/13 23:46

      Älä :D !!

      Delete
    2. niin on niinhän mä sanoin tuolla tekstissäkin :)?

      Delete
  28. Anonymous3/10/13 21:38

    oon niin samanlainen ku sä! vapisen ja punastun ym ja se hävettää.. se kuumotus, mikä kasvoille tulee, on aivan jäätävän karmivaa.. vihaan esitelmiä!:-(

    ReplyDelete
  29. Anonymous3/10/13 21:39

    mulla on tuo sama juttu! oon aina ollu vähä ujompi ja puhun ison porukan eessä niin harvoin ku mahollista! alaasteella jo pelkäsin esiintymistä ja tein kaikkeni ettei ois tarvinu puhuu mitää ja tää sama jatku yläasteelle. meen iha punaseksi ja alan sönköttää. se että oon joutunu esittää musiikki harrastuksen seurauksena paljon niin yksin että isommassa porukassa nii se on auttanu mua mutta edelleenvihaan esiintymistä! :D

    ReplyDelete
  30. voi eikä mulla on sama esiintymispelko, ollu iät ja ajat vaikka oonki aika äänekäs :----D se on hirveintä mitä tiiän! kiva etten oo ainut ja jostain päin maailmaa löytyy sieluntovereita, ihanaa että jaoit tän! :--)

    ReplyDelete
  31. Ku olin yläasteella nii meillä oli niin hyvä ryhmähenki ettei mua ikinä jännittäny mikää esiintyminen, mutta sit ku menin lukioo nii oli outoa ku ei tuntenu puoliakaa tyypeistä.. Mut kaikkeen tottuu! Ja ne pari ekaa esitelmää meni perus jännityksissä mutta enää ei jännitä ku meillä on äidinkielessä tosi paljon kaikkee esiintymis hommaa mikä on tosi hyvä juttu ku silleehä sitä esiintymistä oppii :) tsemppii sulle tuleviin esitelmiin!

    ReplyDelete
  32. Anonymous3/10/13 22:30

    Mulla on ihan sama juttu. Esitelmää pitäessä välillä tärisen ja rupeen sönköttää hirveesti. Sitten alan vaan miettiä mitä muut ajattelee ja että näkeeköhän kaikki kun tärisen niin alan täristä vielä enemmän. Varsinkin yläasteen alussa en tuntenut yhtäkään mun luokalta ja oon aika ujo niin esitelmät oli jotain ihan hirveetä.
    Ihanaa kun teit tän postauksen ja helpottaa kuulla etten ole ainoa! :)

    ReplyDelete
  33. Sama juttu täälläkin ! Yläasteella ku pidin esitelmiä, ni pelkäsin hirveesti et mun ääni rupee värisemään tai meen sanoissa sekasin :D Nyt syksyllä ku alotin kauppiksen, oon joutunu pitämään jo pari esitelmää, viimeks just keskiviikkona. Mun sydän hakkaa jotain kahtasataa aina ku meen sinne luokan eteen !
    Mun mielestä on hyvä, et kirjotit tästä aiheesta. Mulla ei oikeen oo mitään vinkkejä tohon, mut ite aina aattelen et kohta se on jo ohi, ja ihan hyvin se menee. Esitelmän jälkeen tulee usein semmonen fiilis, et ihan turhaan mää totakin jännitin :D

    ReplyDelete
  34. Luultavasti sä vaan luulet että kaikki toi sun hermostuminen näkyy ulospäin, mutta todellisuudessa sitä varmaa tuskin huomaakaan! Varmasti kaikkia ihmisiä jännittää edes vähän tollaisissa tilanteissa, joten yleisö kyllä ymmärtää. :) Ja ajan kanssa suurin osa jännityksestä karisee pois. Kyllä se siitä, sun pitää vaan lakata ajattelemasta sitä jännäämistä!

    ReplyDelete
  35. Anonymous4/10/13 14:53

    joo mulla on ollu tuommonen samallainen, että oikeesti jos toisten ohi vaan menee ni ahistaa et ne kattoo ja arvioi mua ja jos puhuu ja yhtäkkiä huomaa et kaikki kuuntelee ni se tunne.. mut nykyään ei oo ennään nuin paha koska aloin seurusteleen ni tulin paljo itsevarmemmaks ja aqttelen aina vaan että jos joku löytää jotain negatiivistä ni se on sen mielipide, mä oon tämmönen enkä mä muitten takia muuksi muutu :)

    ReplyDelete
  36. Itellä on kans vähän sama, ja oon viime aikoina miettiny tota paljon. Mietin kun ala-asteella mä olin tosi itsevarmana luokan eessä tai jotenki mua ei haitannu yhtään :D. Muistan kun pidin jostain spice girlsseistä esitelmän ja jotkut alko vähä nauraan ku laitoin biisin soimaan. Laitoin vaa sitte musaa kovemmalle :Dd.

    Mut kaikista kauhein on kun meiän täytyy pitää pian äikässä PUHE. Että kuvitteleppa vaan :D, mistä aiheesta sitä oikeen pitäis vakuuttavasti yksin luokan eessä? Vaikee sanoo ku en tykkää tollasista tilanteista :p

    ReplyDelete
  37. siis iso kiitos kaikille kommenteista! mä en voi/jaksa jokaiselle ruveta eriksee vastaamaan kun näitä kommentteja nyt tuliki vähä enemmä :D mutta ihana kuulla etten todellakaa oo ainoa ja muilla samoja ongelmia. ootte ihania kiitos vinkeistä <3

    ReplyDelete
  38. Anonymous4/10/13 18:30

    Mulla on aika sama ongelma, pidin ennen esitelmistä, mut viime vuonna (seiskalla) mokasin ja mulle naurettiin. Seuraavaa esitelmää jännitin ihan sikana ja sönkötin, ja pelkään edelleen tollasia tilanteita ihan sikana :(

    ReplyDelete
  39. Anonymous5/10/13 08:19

    Tän luettuani sun "pisteet" nous mun silmissä ihan törkeesti. Kiitos siis hyvästä ja erilaisesta postauksesta :) Sen lisäks että kirjotat ihanasti ja teillä on kiva blogi, oot ihan älyttömän kaunis. Tiiät sen kyllä itekkin, mut muista ettet anna sen nousta hattuun koska kaikki kauneus katoo ihmisestä jos siitä ylpistyy. Eniveis, jos oisin sä, en käyttäis varmaan ikinä meikkiä! Sulla on niin kauniit kasvonpiirteet. Oot upee :)

    ReplyDelete
  40. Anonymous5/10/13 14:40

    Mä niin tiiän mistä sä puhut.. ala asteella ei mitää ongelmaa esitelmien pitämisessä,mutta yläasteella kaikki muuttu.. yritin kaikin tavoin aina vältellä niitä esitelmiä,mut dit ku joutu sinne luokan eteen,ni just ääni värisee sanat takeltelee jne:s nyt oon amiksessa ni siellä ei juurikaan oo vielä mitäö esitelmiä joutunu pitää. Eli ymmärrän sua täysin !

    ReplyDelete
  41. Mulla taas meni vähän toisinpäin, jännitin ala-asteella esitelmiä niin paljon. Jos joskus edes pääsin luokan eteen asti (niin kävi tosi harvoin, koska löysin aina keinon välttää niitä) aloin heti ensimmäisissä lauseissa itkeä. Opettaja ohjas mut takaisin paikoilleen ja sain yrittää uudestaan, yritin läpi kyyneleiden ja värisevän äänen mut siitä ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään. Kaikki ne oppilaat, pojatkin kannusti mua jatkamaan mutta joka kerta se päätty siihen että itkien juoksin pois luokasta. Sain hirveen ahdistuksen, tuntu etten saa happea, pyörryn yms. Jotenkin sain kuudennella luokalla pidettyä yhden kirjaesitelmän, mun ääni värisi nii paljon, olin tulipunainen ja sanoissa niin sekaisin mutta mää pidin sen loppuun asti, itkemättä ja yhdellä kertaa. Mä ja koko luokka oltiin nii ylpeitä musta, toi yks positiivinen esiintymiskerta helpotti tätä fobiaa niin paljon. Yläasteel taisin pitää yhen esityksen yksin, sillonkin siis yritin vältellä niitä maailmanloppuun asti. Jännittää millasta se tulee oleen täällä lukiossa, vihaan sitä edelleen yli kaiken ja pelkäänkin, mutta uskon selviytyväni:-)

    ReplyDelete
  42. miten joku voikaan kirjottaa noin hyvin, ihan kun oisit lukenu mun ajatukset :D mulla on kans vähän sama homma et mulle naurettiin yhessä tilanteessa yläasteella ja sielt eteenpäin on jatkunu tää esiintymiskammo. todellaki tajuun mistä puhut! ihana että uskalsit kirjottaa varmastikin herkästä aiheesta tänne, mua ainakin onnistuit tsemppaa tän kans ja varmasti monii muitakin:-) tsemii sulle itelleski!

    ReplyDelete